Paluu vuorilta merelle ja visiitti Longyearbyenissa. Käynti Paulsseenin puodissa ja kylän kioskilla ostamassa jäätelöä. Hidastettu auringonlasku vuonontakaisille vuorille ja siirtyminen jäätä pitkin lentokentälle. Ahkioita kiskottiin ennätykselliset 25 km.
Alamäkeä riittää useita kilsoja. Matka sujuu mukavasti vaikka lasku alkaa loiventua. Jopa niin ettei muisteta edes taukoilla vaikka mitä upeimmat vuorenrinteet reunustavat laaksoa eikä tuulikaan tunnu. Vihdoin Adventdalenin risteyksessä, kun tiekin jo näkyy, maltetaan pysähtyä lapioimaan evästä suuhun. Maisemat on hyvät.
Ahkio päättääkin jäädä tähän. Vetoköysi napsahti poikki, kun syöksyin innoissani matkaan tauolta. Toinenkin aisa näkyy olevan aivan finito. R-M:n kätköistä löytyy paikkaavat narunpätkät ja matka jatkuu.
Tasaista on ja myötätuulikin hiipuu. Ei onnistu Timpan purjehdusyritykset. Voiteet ei pysy jäisellä pohjalla ja jossain vaiheessa kypsyn lipsutteluun ja voiteiden lisäykseen ja nakkaan suksetkin pulkkaan. Kävellen homma sujuu OK.
Ruoka- ja viinakaupat meni kiinni hyvissä ajoin ja aukeaa vasta lauantaina, kun me ollaan jo lähdetty. Paikka on vähintään yhtä kuollut kuin saapuessamme sunnuntaina. Onneksi löytyy edes kiska, josta saa vähän sivistyksen ensiapua ja postikortteja.
Viimeinen taival on illalla jäätä pitkin kohti lentoasemaa. Noenlikaama jää on mustaa ja muutkin siirtyvät vähitellen jalkamiehiksi. Karhuja ei näy, mutta bongataan Polarsyssel. Lentokenttäniemen kierto kestää ikuisuuden. Ikuisuuden kestää myös auringon viisto lasku kaukaisten vuonontakaisten vuortenhuippujen taa. Hienosti punertava pohjoistaivas.
Teltat kentän kupeessa olevalle hylätylle leirintäalueelle. Pakkanen painuu taas -20:n alle.
