Viimeinen päivä ennen paluuta "sivistykseen". Osa porukkaa kiipesi Karl Bay -fjelletille (1015m) katsomaan meri- ja huippunäköaloja. Toinen puoli keskittyi mäenlaskuun lähirinteessä.
Kalle, Heini & R-M lähtee keveässä varustuksessa viereiseen tellumäkeen. Timo & Mikot lataa reppunsa kiipeilyvehkeillä ja suuntaa kohti lähintä yli tonnin huippua. Ekasssa viistonousussa todetaan ettei karvoista enää ole ole mihinkään sillä liima on pakkasessa muuttunut täysin pitämättömäksi. Pian todetaan myös että jos olis kateltu karttaa vähän huolellisemmin niin vähemmällä hiellä olis selvitty vuoren lähestymisestä.
Harjanteen reuna alkaa olla liukasta ja sukset siirtyy reppuun ja meno vaihtuu hakku- ja rauta-avusteiseksi. Alkaa myös tuulla. Evästauko pidetään varmuuden vuoksi, kun vielä ei ole liian jyrkkää eikä liian kylmä. Aika hankalaa kuitenkin on evästely hakuista roikkuen.
Eteläharjalle päästessämme aurinko paistaa komeasti ja meri näkyy. Hiukan on utua ilmassa, joten aivan kaikki Huippuvuorten huiput ei näy. Muutamia kummiskin. Jatketaan innokkaasti varsinaista huippua kohti.
Huipulla on joku ihme tseba. Poltetaan filmiä, kiristellään monoja, sukset jalkaan. Tuulee taas ja kylmä tulee. Alas luisutellaan vauhdilla yli jäisen harjanteen, kiviä mahdollisuuksien mukaan väistellen.
Jyrkemmässä kohdassa alkaa hurjastelu jäisellä pinnalla jo vähän pelottaa. Jos kantti lipeis niin vois valua aika pitkälle... Ei siis sovi kaatua.
Jäätikön laidalle selvitään traumoitta. Viistorinnettä lasketaan sitten pitkälti ilman että tarvii jarrutella. Lopuksi sukelletaan jokiränniin, josta löytyy jo puuteriakin. Hauska paikka. Päädytään laakson pohjalle. Aurinko on jäänyt vuorten taa. Leiriin 4 km, 200 m nousua. Tallustellaan pitkä ylämäki sukset olalla kipakassa pakkasilmassa.
