Viimeinen päivä Huippuvuorilla. Osa porukkaa lähti palauttelemaan karhupommeja Paulsseenille ja tutustumaan museoihin jne. rentoutumaan ennen lopullista puhdistautumista uimahallissa. Toiset lähtivät jahtaamaan vielä viimeisiä mäenlaskuelämyksiä lähikukkuloilta (Nordenskiöldfjellet). Illalla palailtiin vielä telttoihin nukkumaan, toiset aiemmin toiset myöhemmin...
Päivä on jälleen upea. Ei tuule ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Noustaan sukset olalla pitkin jyrkkärinteistä kurua. Rinteet on kiviset, mutta pohjalla menee hyvä kelkanjälki ja lunta on.
Noustaan ja noustaan, mutta kuru kiertelee edelleen yhä ylemmäs. Lopulta, kun jo funtsitaan paluuta, se yllättäen töksähtää laakealle ylätasangolle. Nautitaan eväät.
Kävellään vielä vähän kohti tasangon takana kohoavaa huippua. Saavutaan juurelle ja päätetään vielä nousta vähän, jotta voitaisiin laskea merimaisemista nauttien. Sitten ohi hurahtaa pari kelkkailijaa hiihtäjät kyydissä. Kohta kelkkaäijät tulee takaisin ilman hiihtäjiä. Pian näkyy jäätikön takaa auringonpaisteinen unelmarinne, josta tietenkin spotataan äskeiset hiihtäjät ylösnousupuuhissa. Katsotaan toisiimme ja sitten kelloon. Ja sitten kipaistaan jo juoksujalkaa ylös jäätikön poikki kelkanjälkeä noudatellen kohti rinnettä, mikä ei missään nimessä kuulu korrektiin jäätikkökäytökseen.
Lopulta ollaan hiihtorinteen päällä. Täältä noin 900 m:n korkeudesta näkyy sangen maukkaasti yli Longyearbyenin vuonon ja muitakin kivoja maisemia. Aurinko paistaa. Tuhotaan Timpalta lainattu filmirulla maisemiin ja laskukuviin. Harmi että paras rinne ehti jo auringon varjoon ja itseasiassa pehmeätä luntakin on kovan hangen päällä aika ohuelti. Ei paha lasku siltikään. Lähes yhtä soittoa alas lentokentälle noin 6 km menee suhtsukkelaan. Jossain pehmeää lunta oli nautiskeluunkin asti.
Saunareput selkään ja vaellus kohti uimahallia alkaa. Tuskien taival, kun jalat on jotenkin muusia ja jostain on ilmestynyt sikamainen vastatuuliviima. Naamat tiukasti suojattuna saavutaan hallille noin puolessatoista tunnissa eli nipinnapin sovitussa aikataulussa vaikka laskureissu olikin vähän venähtänyt. Uimahallin aulassa töllistellään ensin uimareita lasiseinän takaa ja tankataan näkkärit sun muut ylijäämämuonat pahimpaan nälkään. Sitten pesulle-saunaan-pesulle-saunaan-... Välillä käydään altaassa kellumassa ja ihmetellään päätyseinää. Se onkin suuri lasiseinä, jonka läpi paistaa mitä upein maisemataulu lumihuippuisine vuorineen. Moni tuttu ei varmaan ole käynyt näin pohjoisessa - uimassa.
Yheksältä vaksi tuo meille pyssyt narikasta vihjaten että hän ainakin olisi nyt lähdössä kotiin. Palaillaan 7.leiriin. Toiset krouvin kautta testaten paikallisen megapizza, pippuripihvi yms. tarjonnan. Pakkasta -23.
