Hikinen nousu Gangdaleniin ahkioita kiskoen noin 14 km vaakaa ja 0.4 km pystyä. Onneksi pirtsakka tuuli viilensi välillä mukavasti. Itseasiassa kyllä yhdessä vaiheessa meinasi tuntua jopa aivan epämiellyttävän kylmältä.
Liikekannalle päästään jo puoli neljä, mikä lienee eräänlainen ennätys sekin. Sulatetut karvat kiinnitetään huolella ja varmistetaan vielä nippusiteillä ja teipeillä sillä karvojen varassa tulee olemaan päiväetapin onnistuminen. Nippusiteiden käyttöalue ei näköjään kata tätä pakkasta, mutta ilmastointiteippiä onneksi riittää. Myöskään silmälasien muoviset aurinkoläpät ei kestä pakkasta ja tuulta.
Junnaillaan pikku hiljaa ylös. Illan viiletessä tuuli yltyy. Itteasiassa tuntuu aika helekutin kylmältä kun tuulee päin pläsiä ja pakkasta on yli 20. Vaatetta onneksi on: päähän mm. kauluri, myrskynaamari, umpipipo, normaalipipo ja myrskylasit ja sitten vielä takin huppu kaiken kruunuksi. Muuta päällelaitettua asustusta ei tässä jaksa edes luetellakaan. Paljon on kummiskin eikä siltikään suoranaisesti enää hiki. Fleece-paidan kaivaminen ahkiosta ja laittaminen takin alle täytteeksi on sekin oma piinallinen operaationsa, yleensä se onkin ollut yötäpäivää yllä. Ja on vastaisuudessakin.
Evästauolla Timo kaivautuu puoleksi lumeen ja väittää että siinä on hyvä olla. Muut istuu ahkioilla ja kohdistaa kaiken tarmonsa vatsan täyttämiseen mahdollisimman lyhyessä ajassa että pääsisi pian liikkeelle ja sulattelemaan varpaita.
Jatkossa kuljetaan mutkittelevaa joen pohjaa (oikeastaan joen pintaa, mutta hällä väliä, pääasia että on suojaa tuulelta) ja lämpö alkaa taas nousta. Taivas vetäytyy vähän pilveen.
Sitten viimein erään mutkan takana nousu onkin jo ohi. Pari tölliä nököttää yksinäisinä tunturissa kaivos- tms. kylän merkkinä. Tähän kylän raitin tuntumaan on hyvä laittaa leiri. Kello on jotain 21.30 . Selvästi korkeatasoisin leiripaikka tähän mennessä (ainakin merenpinnasta lukien). Nukkumaan maltetaan mennä noin 02.
