N. 20 km leppoisaa hiihtelyä pitkin loivasti laskevaa laaksonpohjaa. Ihaillaan ympäröiviä rinteitä joista jotenkin heti näkee että ollaan Huippuvuorilla. Ikäänkuin niitä olisi joskus hiottu tavallista järeämmillä työkaluilla
Reindalenin piti olla alamäkeä, mutta jotenkin linjamme tuntui silti enimmäkseen nousulta. Hassu juttu, toisaalta karvat on jotenkin jäässä ja niitä putoilee vähän väliä, mikä ei yleensä suuremmin naurata kulloistakin asianosaista. Voiteillakaan homma ei oikein vetele, sillä teräshanki kuluttaa ne hetkessä pois. Lipsutellaan sitten hissukseen "alamäkeä" ja ihastellaan uskomattoman komeita maisemia.. Tähyillään innokkaasti jäljet jättänyttä karhua kun kerran merikin on taas lähestymässä, mutta turhaan. Pari poroa sivuutetaan.
Aurinko vaihtuu kuuksi, mutta valoisuus säilyy. Tunturien väri vain hiljalleen muuttuu kellertävämmäksi. Törmätään Sörhyttalle. Lukossa on. Lipsuttelu vaihtuu jossain vaiheessa kävelyksi. Sujuu se meno näinkin, ainakin on vaihtelua eikä sukset lipsu.
Leiriydytään moottoritien varteen. Ruoka maittaa ja Hawaijinpata saakin seurakseen Reiteria niin äkkiä ettei edes ehditä pussin nimeä lukea, hyvää kuitenkin. -27. Telttakaarien kuminauhat menee näköjään veteliksi, kun on riittävä pakkanen, mutta palautuvat kuitenkin aamu(päivä)n lämmössä aivan ennalleen. Kello lienee jotain 01, kun vääntäydytään pusseihin. Edelleen aivan valoisaa.
