Siirtyminen lentokoneeseen, jossa voikin jo nauttia sivistyksestä täysin lasein. Taksilla Kilpisjärvellä odottavaan bussiin jolla Kolariin. Sitten vaan heti junaan ja aamuksi kotiin. Kotona koordinaatit näyttää taas vähän tutummilta (60 ast. 13.0' pohj.lev., 24 ast. 49.7' it.pit.) ja Huippuvuorten maisemat tuntuu aika kaukaisilta. Ja onhan sitä etäisyyttä: linnuntietä 2039 km, jossa välietappimme Kilpisjärven retkeilykeskus sijoituu jokseenkin puoleen väliin.
Sit vaan myslit napaan, vaatteet päälle (no oikeastaan melkein kaikki oli jo valmiiksi päällä), teltta kumoon ja kamat pulkkaan. Viimeinen taival lentoterminaaliin (noin 100 m) ei kauaa kestänyt.
Taas häslätään kamojen kanssa. Ekaks yritetään hihnalle, mutta eihän siitä mitään tule. Sitten meidät johdatetaan järeään vaakaan, joka sanookin että kamaa on 260 kg eli ainakin 80 kg liikaa. Onneksi ei kuitenkaan tarvii maksaa mitään ylimääräistä. Mukava virkailijatar sanoo jotenkin hassusti (tätä hekoteltiin vielä pitkään) meidän säälittävästä ulkonäöstä ("You don't look too good.") ja vaihtaa lippumme sikaosastosta ykkösluokkaan jotta saisimme ainakin kunnon sapuskat.
Lentomatka sujuukin erittäin rattoisasti konjakkeja nappaillen ja kuohuviiniä sipisien kera nauttien. Ohjaaja vetää parit kunniakierrokset saaren ympäri, jotta saamme ihailla vuoria vielä kerran mainiossa säässä. Ja vuoriahan tällä saarella piisaa.
Tromssassa on kaunis ja lämmin kevätpäivä (-6), jossa riittääkin ihmettelemistä samalla kun odotellaan Elli-Marin taksia. Ajo Kilpparille sujuu bussiin ehtimistä jännäten. Toiset kyllä nukkuu ja toiset töllää kuola valuen upeita pilvettömiä (aika harvinaista täällä) Lyngenin maisemia. Kalle järjestelee GSM:llään meidät tullin läpi ennätystahtia ja saa jopa bussikuskinkin lupaamaan tarvittaessa hetken odottelun. Odotella ei kuitenkaan tarvii, sillä taksikuskina oleva Elli-Marin vaimo polkee kaasua miehen lailla.
Bussi pysähtyy Karesuvannon baarissa ja Muonion kaupalla niin että jätskiä saadaan ja tankkaus hoituu muutenkin siedettävästi. Kolarissa ollaan seittemältä. Dösä ajaa tavaravaunun kylkeen ja kamat siirtyy juohevasti ruumasta toiseen. Rahtimaksu on tällä kertaa 25 per pulkka, painosta riippumatta.
Petejä ei ole vapaita, mutta nyt uni tulee penkilläkin löhöten. Osa poppoota käväisee vielä ravintolavaunussa parantamassa maailman retkeilyvarusteita. R-M livahtaa jossain välissä Kuopion junaan, muut jatkaa pääkaupunkiin.