Kommentteja Pekka Himasen artikkeliin.

4.Opiskelu ja tutkimus verkossa

Verkon hyödyntäminen eräässä VTT:n tutkimusprojektissa

Nykyisissä EU-projekteissa (joiden rahoitukseen Suomikin viimein pääsee osalliseksi) käytetään jo nyt verkkoa tärkeänä yhteistyövälineenä. Olen osallistunut VTT:llä yhteen tällaiseen projektiin (aiheena ohjelmistojen kansainvälistäminen ja lokalisointi), jossa osallistujat olivat Euroopan äärilaidoilta, ja jossa yhteisiä kokouksia järjestettiin 3-4 kertaa vuodessa. Muuna aikana dokumentit, kommentit niihin, korjaukset, ideat jne kulkivat viikoittain ja jopa päivittäin osallistujien välillä yhteisen sähköpostilistan kautta (ja osittain ftp:llä). Europrojektithan ovat erittäin dokumenttipainotteisia, joten tätä tiedonsiirtoa oli todella paljon. Kiireisimmässä vaiheessa dokumentin eri versioiden ja kommenttien deadlinet olivat viikon välein.

Aito, tiivis yhteistyö mahdollistettiin verkon välityksellä

Ilman helppoja verkkoyhteyksiä aitoa yhteistyötä olisi ollut todella vähän, käytännössä vain tapaamisissa tapahtuva selkeä työnjako jonka jälkeen jokainen olisi puurtanut yksin omaa osuuttaan. Näin monessa muussa "yhteistyöprojektissa" kuulemma helposti käykin. Jo kulttuurilliset erot tekevät kommunikoinnin erittäin hankalaksi, joten helpointa on usein välttää todellista yhteistyötä niin pitkälle kuin mahdollista.

Oikeitakin tapaamisia tarvittiin - "yhteinen kieli"

Emme mekään välttyneet kulttuurierojen tuomilta ongelmilta, ja etenkin tässä suhteessa myös oikeat tapaamiset olivat välttämättömiä. Niissä vähitellen opittiin ymmärtämään, miten kreikkalaisten suora ja jämäkkä tapa ilmaista asiat ja englantilaisten diplomaattinen ja kaarteleva ilmaisu vain ovat eri tapoja kommunikoida sama merkitys. Yhteisissä tapaamisissa pyrittiin myös pääsemään yksimielisyyteen tärkeimmistä linjanvedoista yms, koska erityisesti tällaiseen sähköpostien lähettely ei riitä.

Tapaamisten jälkeen sähköpostikommunikointikin toimi varsin hyvin. Useimmat partnereista osallistuivat jotenkin jokaiseen projektin alateemaan, sekä tutkimalla, dokumentinosia kirjoittamalla, että toistensa kirjoituksia aktiivisesti kommentoimalla. Samaan tapaan toimi projektin sunnittelu ja eri osahommien koordinointi, aikataulujen virittely yms. mitä muuta tapaamisten välillä pitikin sopia.

Maantieteelliset vs. kulttuuriset rajat

Vaikka verkko ylittääkin maantieteelliset etäisyydet, kulttuuristen rajojen ylittäminen voi olla jo vaikeampaa. Pelkkä teksti, etenkin jollain muulla kielellä kuin omalla äidinkielellä, voi helposti johtaa myös väärinkäsityksiin (tunnepuolellakin, joka kommunikoinnissa usein kuitenkin on läsnä). Kuitenkin luulen, että vähitellen kommunikointi kulttuuristenkin rajojen yli muuttuu kaikille helpommaksi, ja yhteistyö hedelmälliseksi. Olemme vaan vielä vähän tottumattomia.

Verkko koulutuksessa

Sen lisäksi että koulutuksen olisi tarjottava teknisiä taitoja ryhtyä käyttämään verkkoa, tulisi ihmisiä valmistaa myös tätä kulttuurien kohtaamista varten. Verkkoa tietenkin kannattaisi käyttää osana koulutusta. Kaikille kouluille tulisi minusta rakentaa verkkoyhteydet (aivan kuten aikoinaan luotiin koulu-TV ja joka kouluun tuli telkkari). Niiden kautta opiskelijat voisivat harjoitella kansalaistaitoja äänestämisestä tiedonhakuun. Jotkut oppikirjat voisivat olla esim. www-dokumentteja, joita pidetään jatkuvasti ajan tasalla. Kieltenopetusta voitaisiin ohjatustikin hoitaa jonkinlaisella vaihtovuoroisuussopimuksella: Italialainen opettaja etäopettaa suomalaisille italiaa ja päin vastoin.
Krista Lagus <krista@psych.helsinki.fi>
Last modified: Thu Mar 16 00:26:08 1995