Millaisia ovat sanojen rajat puhutussa kielessä?

Jyrki Tuomainen

Turun yliopisto, Turku
Tilburg University, Tilburg, The Netherlands

"Joskirjoitettukieliolisisanarajojenosaltasamanlaista­kuin­puhe­se­näyttäisi­tällaiselta". Kirjoitetussa kielessä sanarajat ilmaistaan selkeästi jättämällä tyhjä tila sanoja vastaavien kirjainjonojen väliin. Puhutusta kielestä tällaiset yksiselitteiset vihjeet (kuten tauot) käytännössä puuttuvat, mutta tästä huolimatta ihmiset tunnistavat puhutut sanat yhtä helposti kuin kirjoitetut sanat. Miten tämä on mahdollista?

Nykyiset puhuttujen sanojen tunnistamisen mallit olettavat, että sanojen tunnistus jatkuvasta puheesta tapahtuu kahdentyyppisten prosessien avulla. Toisaalta primäärit sanan tunnistukseen liittyvät prosessit tuottavat sanarajat ikään kuin sivutuotteena: kun sana on tunnistettu, tiedetään missä kohtaan äännejonossa seuraava sana alkaa. Koska pelkät sanan tunnistusprosessit eivät ole riittävän tehokkaita, tarvitaan myös lisävihjeitä, jotka helpottavat sanarajojen tunnistamista jatkuvasta puheesta. Tällaisia vihjeitä ovat mm. tietyn kielen äännerakenteeseen pohjautuvat erilaiset piirteet, jotka antavat tarkan vihjeen sanarajan sijainnista. Esimerkkeinä voidaan mainita mm. metriset vihjeet (esim. englanti/hollanti), tavu (ranska/espanja) ja mora (japani). Suomen kielessä mahdollisia sanarajan vihjeitä ovat pääpaino (sanan ensimmäinen tavu saa aina pääpainon) sekä vokaaliharmonia (vokaaliharmoniarikko ilmaisee sanarajan).

Kuvaan esitelmässäni tutkimuksiamme, joissa olemme käyttäneet reaktioaikamittauksia, tunnistustehtäviä ja aivojen herätevastemittauksia. Tulokset osoittavat, että suomalaiset kuulijat käyttävät sanapainoa ja vokaaliharmoniarikkoa sanarajan ilmaisijana. Nämä vihjeet ovat suomen kielen erityisiä ominaisuuksia. Lisäksi havaitsimme, että sanapaino on ensisijainen vihje ja että kuulijat käyttävät vokaaliharmoniaa vain, jos sanapaino antaa virheellistä tietoa tai sanapaino ei ole akustisesti toteutunut puheessa.

Selityksemme tälle hierarkialle on se, että sanapaino pystytään tunnistamaan puheesta nopeammin kuin vokaaliharmoniarikko, ja periaatteessa jokainen sanan ensimmäinen tavu on painollinen. Sen sijaan vokaaliharmonia on osittainen vihje, koska vain vokaaliharmoniarikko ilmaisee sanarajan. Aivojen herätevastetutkimukset vahvistavat havainnot; sanapainon sijainnin tunnistaminen tapahtuu ainakin osittain ennen sanan tunnistamisen alkamista. Se on siis nopea tapahtuma, ja sanan tunnistus voidaan aloittaa painollisen tavun kohdalta. Sen sijaan vokaaliharmoniarikon havaitseminen kestää kauan. Se kuitenkin alkaa jo ennen kuin sanan tunnistus on tapahtunut, mutta jatkuu vielä sen jälkeen kun sana on jo löydetty. Vokaaliharmonian rikkoutuminen siis antaa kuulijalle lisävarmistuksen sanarajasta.