Merkityksen merkit aivotoiminnassa

Riitta Salmelin

Teknillinen korkeakoulu

Aivotutkimuksessa merkityksellä käsitetään yleensä luettujen tai kuultujen sanojen tai nimettävien kuvien semantiikkaa. Aivotutkija yrittää rakentaa koetilanteita, joissa kielen merkityksen käsittely korostuisi esim. suhteessa äänneasun käsittelyyn. Näitä tilanteita vertaamalla hän pyrkii osoittamaan, millä aivoalueilla ja minkälaisissa aikaikkunoissa nähdään erityisen paljon aktiivisuutta kielen merkitystä hahmotettaessa. Merkityksen merkkien etsiminen on toistaiseksi keskittynyt pääasiassa kielen tutkimukseen, vaikka ei-kielellisiin ärsykkeisiin liittyy vähintään yhtä paljon merkityssisältöjä. Toisaalta merkityksen korrelaattien tunnistaminen aivo-aktivaatioista on vaikeaa jo kielenkin kohdalla, josta sentään on paljon teoreettisia malleja. Mallit olettavat usemmiten jonkinlaisen modulaarisen rakenteen, jota aivojen aktivaatioketjuista on vaikea suoraan tunnistaa. Niinpä esimerkiksi merkitys (semantiikka) ja äännerakenne (fonologia) vaikuttavat usein samojen aivoalueiden, tai verkkojen, toimintaan eikä näitä vaikutuksia ole aina helppo erottaa toisistaan - ongelma tutkijoille, mutta ei tietenkään aivoille itselleen. Tässä luennossa esittelen tärkeimmät aivokuvantamismenetelmät ja miten ne kertovat meille aivotoiminnasta. Merkityksen tutkimuksen esimerkit tulevat omasta tutkimuksestamme, jossa käytämme sekä aika- että paikkatietoa antavaa magnetoenkefalografiatekniikkaa (MEG).