Esitelmässäni vertailen konstruktiokieliopin ja konseptuaalisen semantiikan kuvaustapoja tarkastelemalla kummankin kuvausmallin kykyä kuvata tunnekausatiivirakenteisiin liittyviä adjunkteja. Pörn (tulossa) esittää tunnekausatiiviverbien argumenttirakenteesta teoreettisen kuvauksen, joka perustuu konseptuaaliseen semantiikkaan (ks. mm. Jackendoff 1972, 1976, 1983, 1987, 1990, 1997; Nikanne 1990, 1995, 1997 ja 2000) . Tämän kuvauksen mukaan tunnekausatiivirakenteisiin liittyvä kun-lause voi olla sekä täydennysadjunkti että lisäysadjunkti samassa rakenteessa aina sen mukaan, saako kun-lause kausaalisen vai temporaalisen tulkinnan Täydennysadjunkti tarkoittaa syntaktista adjunktia, joka ilmaisee verbin jonkin implisiittisen argumentin, ja lisäysadjunkti tarkoittaa syntaktista adjunktia, joka on myös semanttisesti täysin verbin argumenttirakenteen ulkopuolella. (Termeistä täydennysadjunkti ja lisäysadjunkti, ks. Nikanne 1995.) Tunnekausatiiviverbin täydennysadjunktina oleva kun-lause saa kausaalisen tulkinnan, joten kun-lause tunkeutuu verbin argumenttirakenteen sisälle ja ilmaisee implisiittisen aiheuttajan: 'Se, että Pekka on hermostunut aiheuttaa sen, että hän itkee'. (Tunnekausatiiviverbien argumenttirakenteen kuvauksesta ks. Pörn, tulossa). Lisäysadjunktina oleva kun-lause sen sijaan saa temporaalisen tulkinnan. Siinähän kun-lause pysyy kokonaan verbin argumenttirakenteen ulkopuolella ja antaa vain lisätietoja matriisilauseen ilmaiseman tilanteen ajankohdasta: 'Pekkaa itkettää sillloin kun hän on hermostunut'.
Konstruktiokieliopin (ks. mm. Fillmore & Kay 1995, Östman & Leino 2001) kuvaustavan mukaan kun-lauseadjunktin kahta eri tulkintaa vastaa kaksi eri konstruktiota. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa kaksi eri konstruktiota, jotka kuvaavat kun-lauseen tulkintaa ja käyttöä: toinen, jolla on nominaalinen ulkoinen syntaksi ja toinen, jolla on adverbiaalinen. (Sisäisestä ja ulkoisesta syntaksista, ks. Fillmore 1988) Sisäinen ja ulkoinen syntaksi vastaa lähinnä perinteisen uudelleenkirjoitussäännön vasenta ja oikeaa puolta:
VP -> V + NP
Huomattakoon, että konstruktiokielioppi ei käytä näitä uudelleenkirjoitussääntöjä vaan ilmaisee saman informaation "boxes-within-boxes"-notaation avulla. Täydennysadjunktina oleva kun-lause vastaa lähinnä konstruktiokieliopin mukaista nominaalista kun-lausekonstruktiota, kun taas lisäysadjunktina oleva kun-lause vastaa adverbiaalista kun-lausekonstruktiota.
Konstruktiokieliopin heikkoutena näyttää olevan se, mikä on komplementin ja adjunktin välinen raja. Tämä johtuu siitä, että konstruktiokielioppi on ensisijaisesti syntaktinen kuvausmalli. Konstruktiokielioppi ei riittävän selvästi pidä syntaksia ja semantiikkaa erillään. Sen vuoksi se ei myöskään pysty ottamaan huomioon sitä, miten syntaksi ja semantiikka ovat toisiinsa kytköksissä.