Kaunokirjallisten tekstien merkitys kielitieteellisenä tutkimuskohteenaKari K. Pitkänen<kkpitkan@ling.helsinki.fi>
|
|
Perinteisesti kaunokirjallisia tekstejä ovat tutkineet lähinnä kirjallisuustieteilijät, mutta myös jossain määrin kielentutkijat, esimerkiksi filologit. Kirjallisuustieteilijän ja lingvistin tutkimukselliset näkökulmat, kysymyksenasettelu ja myös metodiikka kuitenkin eroavat selvästi toisistaan. Kun lingvisti on kiinnostunut yleisemmin kielen toimintamekanismeista – ja tekstit ovat lähinnä aineistoa – on kirjallisuustieteilijälle usein olennaisempaa yksittäisen tekstin tyylillinen ja esteettinen vaikutelma sekä tekstin oikeuttama subjektiivinen tulkinta. Kirjallisuustieteilijä voisi siis kysyä: Miten teksti toimii taiteellisena välineenä tai objektina? Lingvistin kysymykset painottuisivat toisin: Miten kieli toimii? Miten merkitys rakentuu kaunokirjallisessa tekstissä? Onko merkitys itse tekstissä koodina vaiko vuorovaikutuksessa? Toki stilistiikassa ja narratologiassa kielitieteellinen ja kirjallisuustieteellinen näkökulma lähestyvät toisiaan, mutta kokonaisuutena tieteenalat silti pysyvät melko etäällä toisistaan. Miksi sitten myös yleislingvistin pitäisi tutkia kaunokirjallisia tekstejä? Erityisesti teksti- ja diskurssitason ajallis-paikallisuudesta kiinnostuneelle lingvistille kaunokirjalliset tekstit tarjoavat mahdollisuuden tutkia kielen, mielen ja maailman välistä suhdetta. Niissähän on nimenomaan usein kyse kokonaisen maailman ja sen kokemisen välittämisestä lukijalle kielen avulla. Kaunokirjallisten tekstien avulla on kuitenkin myös mahdollista tutkia yleisemmin tekstuaalisen merkityksen toimintamekanismeja, sillä näiden tekstien avulla halutaan nimenomaan luoda eräänlainen muita tekstityyppejä laajempi ja yhtenäisempi kielellinen illuusio, tekstimaailma, suhteessa tekstinulkoiseen maailmaan. Näiden tekstien avulla voidaan erityisesti tutkia sitä, miten virkettä laajemman tason yksiköiden merkitys rakentuu ja missä määrin merkitys on itse koodissa, elementtien rakennekokonaisuudessa ja missä määrin merkitys syntyy vuorovaikutteisen, tekstin herättämän tiedon pohjalta. Kaunokirjallinen aineisto mahdollistaa perinteisten tyyli-, koheesio- ja koherenssitutkimusten sekä tekstien rakenneanalyysien lisäksi myös käsitteiden kontekstuaalisuuden täsmällisemmän tutkimuksen. Voidaan tutkia mm. yksittäisten käsitteiden toimivuutta kontekstissaan, kun rakennetaan virkettä laajempia kompositionaalisia merkityskokonaisuuksia, sekä vuorovaikutuksessa aktivoidun, tekstuaalisesti muokatun tiedon suhdetta käsitteisiin koodattuun tietoon. Tässä samassa kehyksessä voidaan myös tutkia muita semantiikan kannalta keskeisiä ongelmia, kuten käsiterepresentaation ja semanttisen representaation välistä suhdetta sekä sitä, missä määrin sanoihin sisältyy viittaamisen, rakenteellisen ja leksikaalisen tiedon lisäksi myös tietoa niiden kehysominaisuuksista, eli mitä kielellinen merkitys oikeastaan on ja miten se toimii. Näiden asioiden selvittäminen on teksti- ja diskurssitutkimuksen lisäksi myös semantiikan ja pragmatiikan kannalta keskeistä.
|
|