Inkongruenssia voi olla 3. persoonassa molempiin suuntiin: kun subjekti on yksikössä, niin predikaatti voi olla monikossa ja kun subjekti on monikossa, niin predikaatti voi olla yksikössä. Jälkimmäisessä tapauksessa inkongruenssi on tavallisempaa, mutta edellisessäkin tapauksessa inkongruenssia voi esiintyä seuraavin ehdoin:
Subjektina on kardinaalilukusana
Yleiskielessä predikaatti on yksikössä, kun subjektina on kardinaalilukusana. Jos kuitenkin subjektina oleva kardinaalilukusana on notiiviselta spesiekseltään definiittinen, on predikaatti monikkomuotoinen, esim. Kolme liittolaishallitsijaa oleskelivat Pariisissa 'de tre allierade regenterna' vrt. Kolme liittolaishallitsijaa oleskeli Pariisissa 'tre allierade regenter -- tre av de allierade regenterna'. Vielä 1800-luvulla lukusanasubjektiin liittyvä predikaatti oli melko usein monikollinen, vaikka subjektin spesies olisikin ollut epämääräinen. Vasta 1900-luvulla on tehty tietoinen ero spesieksessä ja predikaatin luvun käytössä. Monien on vieläkin vaikea noudattaa tätä oppitekoista normia, sillä se on monen kielenkäyttäjän omalle arkipuheelle vieras.
Constructio ad sensum -rakenne
Kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä esiintyy constructio ad sensum -tapauksia. Tällöin verbin persoonamuoto määräytyy subjektin tarkoitteen eikä itse subjektin mukaan. Constructio ad sensum eli ajatuskongruenssi ei siis ole kieliopillista kongruenssia. Tällaisissa tapauksissa on tavallista, että subjekti on muodollisesti yksikössä mutta merkitykseltään kollektiivinen (esim. kansa, väki, joukko, seurakunta, perhe, lauma, osa, jokainen, itsekukin, itsekukaan, kumpikin, kumpikaan) ja siksi predikaattikin on siis monikkomuotoinen, kieliopillisesti inkongruentti, esim. vaimoväki vaam puhlistaavat vähä tota kyäkkihuanetta.
Kunnioittava puhe
Suomen murteissa ainakin varsinaisissa kaakkoismurteissa voidaan yksikön 3. persoonan asemesta toisinaan käyttää monikkomuotoa, kun puhutaan kunnioittavasti jostakusta henkilöstä, esim. Parikkala: kuingas sanovat; Jääski -- Kirvu: Vastha Hyö (rouva) näkkiit, ku nuo herra olivat ikkuna eess; Miss Hiltu nyt ovat?
Imperatiivi
Muutamissa suomen murteissa voidaan käyttää imperatiivin yksikön 3. persoonan asemesta vastaavaa monikon 3. persoonan muotoa, esim. poika tulkoot. Yleiskielessä sen sijaan esiintyy nykyään inkongruentti konsessiivinen tai autoritaarinen imperatiivilause, jossa yksikölliseen subjektiin liittyy 3. persoonan monikollinen imperatiivimuoto, esim. "Julkaisija sitten vastatkoot etiikkansa ja moraalinsa pettämisestä", Vuortama sanoo.
Esitelmässäni kerron, milloin subjektin ja predikaatin inkongruenssia esiintyy yksikön 3. persoonassa normaalilauseissa suomen murteissa ja yleiskielessä. Tarkoitukseni on antaa kuva ilmiön laajuudesta ja kehityksestä.