Alzheimerin taudissa esiintyvää semanttisen muistin heikkenemistä on tutkittu laajasti semanttisen fluenssi- eli sanasujuvuustehtävän yhteydessä (mm. Troyer ym. 1998), jossa koehenkilöitä pyydetään tuottamaan tietyn ajan kuluessa mahdollisimman monta samaan semanttiseen kategoriaan kuuluvaa sanaa. Useimmiten semanttisina kategorioina on käytetty substantiivikategorioita kuten eläimiä ja vaatteita. Tutkimuksista on käynyt ilmi, että Alzheimer-potilaat eivät suoriudu tehtävästä normaalien koehenkilöiden tavoin. He tuottavat merkitsevästi vähemmän sanoja, koska he eivät kykene tehokkaasti jäsentämään kategorioita pienemmiksi alakategorioiksi (esim. koti- ja villieläimet), joista tuottaa semanttisesti läheisiä sanoja peräkkäin nk. klustereina (lehmä, hevonen, lammas, sika) ja koska he eivät kykene sujuvasti vaihtamaan alakategoriasta toiseen. Alzheimer-potilaiden kategorioita vastaava semanttinen kenttä on kaventunut siten, että he tuottavat klustereita vain hyvin rajallisesta määrästä alakategorioita, esimerkiksi eläintehtävässä vain kotieläimiä (Binetti ym. 1995).
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sanasujuvuustehtävässä tuotettuja substantiivi- ja verbiklustereita ja niiden alakategorioita / semanttisia dimensioita ja verrattiin niiden tuottoa normaalien aikuisten (n = 30) sekä lievässä (n = 20) ja keskivaikeassa (n = 20) Alzheimerin taudin vaiheessa olevien potilaiden kesken. Tehtävässä koehenkilöitä pyydettiin luettelemaan sanoja, jotka kuuluivat vaatteisiin, vihanneksiin, kulkuvälineisiin, eläimiin, ruoan valmistamiseen, urheilemiseen, rakentamiseen ja siivoamiseen (60 s / kategoria).
Alzheimer-potilaat tuottivat merkitsevästi vähemmän sanoja, semanttisia klustereita ja erilaisia alakategorioita / semanttisia dimensioita kuin normaalit kontrollihenkilöt. Substantiivikategorioihin tuotetut semanttiset klusterit muodostettiin etupäässä taksonomisin ja funktionaalisin perustein. Verbikategorioiden klusterinmuodostuksessa käytettiin lähinnä sanojen välisiä troponyymisuhteita ja sekventiaalisia ensin-sitten -tapahtumaketjuja. Prototyyppisimpien alakategorioiden edustumat noudattivat substantiivien osalta eri koehenkilöryhmien välillä samansuuntaista jakaumaa. Verbien prototyyppisimmät semanttiset dimensioit noudattivat lievien Alzheimer-potilaiden osalta normaalien kontrollihenkilöiden jakaumaa, mutta keskivaikeat Alzheimer-potilaat tuottivat kategoriasta riippuen klustereita vaihtelevasti yhden ja kuuden erilaisen semanttisen kriteerin perusteella. Kävi myös ilmi, että keskivaikeat Alzheimer-potilaat tuottivat muihin verrattuina suhteellisesti enemmän yleisverbejä (laittaa, tehdä, panna) ja semanttisesti läheisiä substantiiveja kuten ruokien nimiä ja työkaluja.
Alzheimer-potilaiden substantiivien ja verbien tuotto heikkenee, koska he eivät kykene tehokkaasti hyödyntämään nk. semanttista strategiaa fluenssitehtävässä. Semanttinen vaikeus on ilmeisin keskivaikeasti dementoituneilla Alzheimer-potilailla, joilla kategorioiden jäsentäminen pienemmiksi semanttisesti merkityksellisiksi yksiköiksi vaikeutuu. Verbien tuotto oli vaikeampaa kuin substantiivien tuotto kaikissa koehenkilöryhmissä, mutta etenkin keskivaikeilla Alzheimer-potilailla. Spesifisten verbi-ilmausten puutteessa he käyttivät apunaan semanttisesti kontekstiin läheisesti kuuluvia substantiiveja, joiden avulla he muodostivat verbikategorioihin itselleen merkityksellistä rakennetta (kehystä).