Ajatteleeko täällä kukaan ennen kuin puhuu?
Tommi Nieminen & Pekka Pälli
Suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos
Tampereen yliopisto
Kognitiivisen kielitieteen etenkin langackerilaiseen tulkintaan sisältyy
ajatus kielen ei-autonomisuudesta suhteessa muuhun kognitioon. Itse kognition käsite
jää kuitenkin yleensä epämääräiseksi.
Kognition yleisimmät määritelmät perustuvat näkemykseen, että
kognitio on mentaalisten prosessien temmellyskenttä, jossa erilaiset hermobiologiset ja
neurologiset tekijät saavat aikaan ja prosessoivat toimintoja, joita kuvaamme
kognitiivisiksi tai mentaalisiksi. Tämä näkemys on hyvin selvästi esillä niissä
kognitiotieteellisissä määritelmissä, joissa (usein koko) kognitiotiede
määritellään informaation prosessoinnin tutkimukseksi. Kognitio ymmärretään
yksilöpsykologiseksi ilmiöksi, ihmisen päänsisäiseksi ja pohjimmiltaan neuraaliseksi
prosessoinniksi. Tieteennäkemys on tyypillisen reduktionistinen: kieli ilmiönä
redusoidaan kognitioon, joka edelleen redusoituu vuorollaan biologiaan, kemiaan jne.
Jos kielellä on ylipäänsä mitään tekemistä kognition kanssa (mikä
lienee itsestäänselvyys), ne eivät voi olla ristiriidassa keskenään. Siten kieli on
väistämättä kognitiivisesti motivoitu ainakin siinä mielessä, että sen
ilmaisukeinoille on aina löydettävissä kognitiivinen perustansa. Jos kielen piirteet
edelleen oletetaan kognitiivisen kieliopin tapaan kognitiivisten primitiivien (aidoksi)
osajoukoksi, täytyy myös olettaa kielenilmausten valinnan erilaisten kognitiivisesti
perusteltujen mahdollisuuksien joukosta olevan kielikohtaista ja erikseen muistinnettavaa.
Determinismi kognitiosta kieleen menetetään.
Toisaalta, jos ja kun kognitio on ymmärrettävissä ontologialtaan
sosiaalisena, ovat kognitiiviset prosessit sosiaalisen todellisuuden prosesseja ja
sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvaa toimintaa. Ne ovat lisäksi yhtenä sosiaalisen
toiminnan muotona kielenkäyttöä ja tämän vuoksi niitä tulee tarkastella (myös)
kielenkäyttönä. Tällöin olennaista on se, että kognitiota ei eroteta kontekstista ja
toiminnasta irralliseksi mentaaliseksi prosessiksi tai prosessoriksi. Näkökulmaa
kognitioon ja kielenkäyttöön voidaan muotoilla siten, että kognitio ja kognitiiviset
toiminnot eivät edellä kieltä tai ole irrallaan kielestä ja vuorovaikutuksesta vaan
ovat kielenkäytössä ja erilaisissa konteksteissa konstruoituvia.
Kognitiivinen kielenkuvaus on samalla lailla mahdollisuus kuin
autonominen formalistinen kielenkuvauskin. Kognition ja kielen suhteen kuvaukseen
tarvitaan kuitenkin myös sosiaalisen tekemisen taso. |