Ajatteleeko täällä kukaan ennen kuin puhuu?

Tommi Nieminen & Pekka Pälli

Suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos
Tampereen yliopisto

Kognitiivisen kielitieteen etenkin langackerilaiseen tulkintaan sisältyy ajatus kielen ei-autonomisuudesta suhteessa muuhun kognitioon. Itse kognition käsite jää kuitenkin yleensä epämääräiseksi.

Kognition yleisimmät määritelmät perustuvat näkemykseen, että kognitio on mentaalisten prosessien temmellyskenttä, jossa erilaiset hermobiologiset ja neurologiset tekijät saavat aikaan ja prosessoivat toimintoja, joita kuvaamme kognitiivisiksi tai mentaalisiksi. Tämä näkemys on hyvin selvästi esillä niissä kognitiotieteellisissä määritelmissä, joissa (usein koko) kognitiotiede määritellään informaation prosessoinnin tutkimukseksi. Kognitio ymmärretään yksilöpsykologiseksi ilmiöksi, ihmisen päänsisäiseksi ja pohjimmiltaan neuraaliseksi prosessoinniksi. Tieteennäkemys on tyypillisen reduktionistinen: kieli ilmiönä redusoidaan kognitioon, joka edelleen redusoituu vuorollaan biologiaan, kemiaan jne.

Jos kielellä on ylipäänsä mitään tekemistä kognition kanssa (mikä lienee itsestäänselvyys), ne eivät voi olla ristiriidassa keskenään. Siten kieli on väistämättä kognitiivisesti motivoitu ainakin siinä mielessä, että sen ilmaisukeinoille on aina löydettävissä kognitiivinen perustansa. Jos kielen piirteet edelleen oletetaan kognitiivisen kieliopin tapaan kognitiivisten primitiivien (aidoksi) osajoukoksi, täytyy myös olettaa kielenilmausten valinnan erilaisten kognitiivisesti perusteltujen mahdollisuuksien joukosta olevan kielikohtaista ja erikseen muistinnettavaa. Determinismi kognitiosta kieleen menetetään.

Toisaalta, jos ja kun kognitio on ymmärrettävissä ontologialtaan sosiaalisena, ovat kognitiiviset prosessit sosiaalisen todellisuuden prosesseja ja sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvaa toimintaa. Ne ovat lisäksi yhtenä sosiaalisen toiminnan muotona kielenkäyttöä ja tämän vuoksi niitä tulee tarkastella (myös) kielenkäyttönä. Tällöin olennaista on se, että kognitiota ei eroteta kontekstista ja toiminnasta irralliseksi mentaaliseksi prosessiksi tai prosessoriksi. Näkökulmaa kognitioon ja kielenkäyttöön voidaan muotoilla siten, että kognitio ja kognitiiviset toiminnot eivät edellä kieltä tai ole irrallaan kielestä ja vuorovaikutuksesta vaan ovat kielenkäytössä ja erilaisissa konteksteissa konstruoituvia.

Kognitiivinen kielenkuvaus on samalla lailla mahdollisuus kuin autonominen formalistinen kielenkuvauskin. Kognition ja kielen suhteen kuvaukseen tarvitaan kuitenkin myös sosiaalisen tekemisen taso.