Emergentistinen käsitys kielen funktionaalisuudesta

Urho Määttä

Suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos
Tampereen yliopisto

Metateorian, joka pyrkii valaisemaan kielen rakenteellisen analyysin episteemistä ja ontologista luonnetta, on "selviydyttävä" ainakin seuraavista ihmiskieleen ja sen käyttöön liittyvistä tosiasioista:

1. Kielen puhuja kykenee keskittämään tarkkaavaisuutensa erilaisiin yksityiskohtiin kielessään ja sen käytössä.
2. Kieltä on systemaattisesti tarkasteltu kaikissa korkeakulttuureissa hyvin erilaisissa tieteellisissä ja teknisissä yhteyksissä. Autonominen kielitiede on historiallinen tosiasia, jonka olemassaolo on selitettävä.
3. Kieli vaihtelee ajan ja paikan myötä – kuten käyttäytyminen yhteisössä yleensä.
4. Kieli on vain yksi erikoistapaus kaikkialla luonnosta tavattavasta semioosista.

Kyky tarkkailla ja analysoida kieltä (itseään) ilman erityisiä (empiirisen)tieteen välineitä on luonnollisen kielen funktionaalisesti motivoitu osa tai ominaisuus, jolla on ollut oleellinen tehtävä myös kielen evoluutiossa.Tätä autonomisen analyysin (= kielitieteen) suhdetta ihmislajille luontaiseen kieleen voimme lähestyä EMERGENSSIN käsitteen avulla (ks. Määttä 1994, 1999, 2000a, b, c). Kieliopillisessa analyysissä on siis emergenttisiä ominaisuuksia, jotta eivät ole palautettavissa mihinkään perustavampaan ontologiseen domeeniin kuten naiivin kielentaitajan intuitioihin, kielenkäyttöön, psyko- tai neurolingvistiin rakenteisiin. Palautumattomuuden lisäksi nämä ominaisuudet vaikuttavat takaisin emergenttisesti "alemmille" tasoille. Näin siis autonominen analyysin kautta kielen rakenteelliset ominaisuudet emergoituvat (tai systematisoituvat) esille. Sama koskee myös kielenhuoltoa. Kielenhuolto, kielioppiteoriat ja formaalisesti sofistikoituneet kuvaukset ovat kulttuurisesti emergoitunutta luonnollista kieltä.

Emergenttinen ratkaisu sisältää myös toisen askeleen. Emergenssin (siis emergoituvien ominaisuuksien ja takaisin vaikuttamisen) periaate toimii kautta koko kielen riippumatta tietoisuuden asteesta. Autonomisen analyysin emergentistinen tulkinta ratkaisee metafyysisen kysymyksen kielen rakenteen ontologisesta olemuksesta, esim. sen suhteesta kognitiivisiin rakenteisiin. Autonomisessa analyysissä toteutuva rationaalisuuteen (teleologisuuteen), funktionaalisuuteen ja kognitiivisiin perusteisiin vetoaminen emergoituu itse kielestä. Kielitieteen filosofiassa on toistuvasti kysytty, onko kielen rakenne teleologinen tai piileekö sen taustalla (yleiset tai erityiset) kognitiiviset rakenteet. Emergentistinen vastaus on KYLLÄ ja EI.Vastauksen kompleksisuus on osittain tuttua kaikelle tieteelliselle tutkimukselle: tutkimuksen konkreettisia tuloksia ei pidä sijoittaa takaisin tutkittavaan todellisuuteen. Näin on siis virhe sijoittaa synkronisten ja diakronisten kuvausten kognitiiviset ominaisuudet (esim.rationaalisuus) sellaisenaan johonkin ontologiseen (esim. mentaaliseen tai fyysiseen) domeeniin. Kognitiota, joka kielessä (kuten sen analyysissäkin) ilmenee, on lähestyttävä emergenttinä ja dynaamisena ilmiönä, eikä sitä pidä sijoittaa yhteen ainoaan ontologiseen tasoon.

Emergentistinen näkökulma perustelee yhtä lailla sekä autonomisen analyysin että funktionaalisen selittämisen. Kielen rakenteen funktionaalinen selittäminen emergoituu kielen käytöstä. Väite, että kielten rakenteet ovat funktionaalisia ja kognitiivisesti motivoituja, on emergentistisessä mielessä totta. Emergentistisen näkökulman mukaan luonnollinen kieli on yksi muoto luonnon lukemattomista semioosisysteemeistä, joiden kanssa se jakaa ominaisuuksia, mutta joiden suhteen sillä on myös emergenttisiä ominaisuuksia. Funktionaalinen rationaalisuus ja teleologisuus ilmenevät luonnossa eritasoisina ja muodostavat emergenttisen jatkumon. Tietoinen tapamme rationalisoida (mutta missä määrin se on universaali?) esim. kielen rakennetta kehkeytyy luonnon rationaalisuudesta, jonka alemmille tasoille meillä ei sinänsä ole suoraa pääsyä – sen tutkiminen on empiirisen tieteen tehtävä.

Kirjallisuusviitteet

Määttä, Urho 1994:

Funktionaalinen selittäminen morfologiassa; metateoriaaja huomioita suomen ja sen sukukielten tutkimusperinteestä. Opera Fennistica & Linguistica 7, Tampereen yliopisto, Suomen kielen ja yleisenkielitieteen laitos.

----- 1999:

"Kielen sosiaalinen perusta ja sääntöjen emergoituminen". – Urho Määttä, Pekka Pälli ja Matti K. Suojanen (toim.), Kirjoituksia sosiolingvistiikasta, s. 23–52. Folia Fennistica & Linguistica 22,Tampereen yliopisto, Suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

----- 2000a:

"Emergentistinen kielitiede". – Urho Määttä, Tommi Nieminen ja Pekka Pälli (toim.), Emergenssin kielelliset kasvot, s. 17–39. Folia Fennistica & Linguistica 24, Tampereen yliopisto, Suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

----- 2000b:

"Mistä on pienet säännöt tehty?" – Virittäjä 2/2000.

----- 2000c:

"Kielitieteen emergenttinen metateoria". Ilmestyy Virittäjässä 2000.