Grammaattisten konstruktioiden kognitiivinen järjestyminen

Esimerkkitapauksena suomen kielen permissiiviset infinitiivirakenteet

Jaakko Leino

Suomen kielen laitos
Helsingin yliopisto

Konstruktiokieliopin nimellä tunnettu kieliteoria katsoo – nimelleen uskollisena – kielijärjestelmän koostuvan konstruktioista. Konstruktiot ovat muodon ja merkityksen yhteenliittymiä paljolti samaan tapaan kuin de Saussuren (1916) esittämä kielellinen merkki: niillä on kaksi pääulottuvuutta, muoto ja merkitys tai syntaksi ja semantiikka.

Konstruktiot kuitenkin eroavat de Saussuren merkistä siinä keskeisessä suhteessa, että ne ovat produktiivisia: kielellinen muoto – samoin kuin merkitys – on niissä spesifioitu vain osittain, ja avoimeksi jäänyt osa saa täydennyksensä vasta liittyessään yhteen toisten kielellisten elementtien, konstruktioiden, kanssa todellisessa kielenkäyttötilanteessa. Niissä on siten skemaattisia osia, täytettäviä "aukkoja", samaan tapaan kuin kognitiivisen kieliopin rakenneskeemoissa, joita ne hyvin suuresti muistuttavatkin.

Kielijärjestelmä ei kuitenkaan olisi järjestelmä, jos se olisi vain järjestymätön luettelo tai varasto, jossa on joukko erilaisia konstruktioita. Konstruktioiden lisäksi järjestelmään kuuluvatkin yhtä olennaisesti niiden väliset suhteet. Tämä ajatus on läsnä myös kognitiivisessa kieliopissa: Langacker (1987: 73) luonnehtii kielioppia "kielellisten yksiköiden järjestyneeksi varastoksi".

Konstruktiokieliopin eri varianteissa konstruktioiden välisiä suhteita on pyritty esittämään eri tavoin. Goldberg (1995: 73–) katsoo, että nämä suhteet, perintälinkit (inheritance links), ovat nekin järjestelmään kuuluvia olioita siinä missä itse konstruktiotkin. Hän esittää neljänlaisia linkkejä: polysemialinkkejä (polysemy links), osarakennelinkkejä (subpart links), toteutumalinkkejä (instance links) ja metaforisen laajentuman linkkejä (metaphorical extension links). Näiden avulla hän kuvaa – tai oikeastaan esittää, että voidaan kuvata – erilaisia konstruktioiden välisiä suhteita.

Croft (tulossa) puolestaan tulee toimeen kahdenlaisilla linkeillä: taksonomisilla ja meronomisilla. Taksonomiset linkit kytkevät yhteen konstruktioita, jotka ovat keskenään skemaattisessa suhteessa, toisin sanoen joista toinen on merkitykseltään toista väljempi kattaen koko sen merkitysalan; ja meronomiset konstruktioita, jotka ovat keskenään osa-kokonaisuus -suhteessa.

Tarkoitukseni on muotoilla näiden läheisten mutta hieman erilaisten näkemysten pohjalta synteesi siitä, miten grammaattiset konstruktiot järjestyvät keskenään: millaisessa suhteessa ne ovat toisiinsa, miten ne jakavat keskenään erilaisia ilmaisutehtäviä ja niin edelleen. Lisäksi käsittelen konstruktioiden suhdetta ihmisen tietoa jäsentäviin merkitysrakenteisiin, kehyksiin. Esimerkkitapauksena käytän suomen kielen permissiivirakennetta (esim. anna sen olla; käskekää tuon tyypin pitää suunsa kiinni; sallikaa minun nauraa) ja joitakin sille läheistä sukua olevia konstruktioita.

Lähteet:

Croft, William (tulossa):

Logical and typological arguments for Radical Construction Grammar. – Jan-Ola Östman (toim.): Construction Grammar(s): Cognitive and Cross-language dimensions. Current Issues in Linguistic Theory ###. Amsterdam, Benjamins.

Goldberg, Adele E. 1995:

Constructions. A Construction Grammar Approach to Argument Structure. The University of Chicago Press, Chicago.

Langacker, Ronald W. 1987:

Foundations of Cognitive Grammar I: Theoretical Prerequisites. Stanford University Press, Stanford CA.

de Saussure, Ferdinand 1916:

Cours de linguistique générale. Payot, Lausanne.