Kieliopin tutkimisen perusyksikkö on kontekstistaan irrotettu lause. Laajemmat tekstit ja konteksti on useimmiten jätetty pragmaatikkojen huoleksi (ks. esim. Mey 1995: 38). Osoitan esitelmässäni yhden esimerkkirakenteen -- mikäs on ollessa -konstruktion - avulla, että yksittäiset lauseet eivät aina riitä. Kieliopin tutkijakin saattaa tarvita kontekstia, mikäli hän haluaa sanoa jotakin myös tutkimiensa rakenteiden merkityksistä.
Esimerkkikonstruktioni on muodoltaan kysymyslauseen kaltainen. Esimerkiksi Setälä (1942) pitääkin rakennetta kysymyksenä. Aineistoni esimerkkeihin kysymystulkinta ei kuitenkaan tunnu sopivan, kuten seuraavista esimerkeistä näkyy:
Esimerkeissä on nähtävissä, että jo hieman laajempi tekstiympäristö valottaa rakenteen tulkintaa: selvästikään ei ole kysymys kysymyksestä vaan pikemminkin kommentista. Esimerkeissä esitellään ensin jokin tilanne, jota kommentoidaan mikäs on ollessa -konstruktion avulla. Konstruktion perässä on usein myös kommentin oikeuttavia "perusteluja".
Tässä esitelmässä tavoitteeni on esittää yhden esimerkkikonstruktion avulla, miten laajaa kontekstitietoa kieliopillisten rakenteiden merkityksen ja käytön tulkinta saattaa vaatia. Kyse konstruktion ja kontekstin välisessä vuorovaikutuksessa ei ole nimittäin pelkästään konstruktion tekstiympäristöstä, vaan diskurssitekijöistä laajemminkin: konstruktio nivoo yhteen tekstin, kuvat ja erilaisen maailmantietomme.