Kognitiivista vai ei?

Tapani Kelomäki

Suomen kielen laitos
Helsingin yliopisto

1. Tutkimusongelmani lähitulevaisuudessa on ns. lausetyypit (Hakulinen ja Karlsson 1979 kriittisesti ottaen), esimerkiksi, eksistentiaalilause,tulosrakenne, tilalause jne.

   Kallella on luu.
   Kallessa on luu.
   Pöydässä on luu.
   Pöydällä on luu.
   Koiralla on luu.
   Koirassa on luu.
   Koirassa on sonnin sääriluu.–
   Pöydästä tuli luu.–
   Koira juoksi luun mahaansa.
   

   Ovatko nuo lauseet eksistentiaalisia, omistusrakenteita vai mitä? Mitä kaikkea merkityspotentiaalia lauseilla on, millaiset presuppositiot ja implikaatiot ovat mahdollisia? Kenen luu ja millaista on sen oleminen? Heti voi sanoa, että mahdollisuuksia on paljon. Ne riippuvat maailmantiedosta ja kontekstista. Toisaalta kukin merkitys kehkeytyy (emergoituu) osista ko(n)tekstissa, so. se on muuta kuin lauseenosien merkitysten summa. Tutkin lausetyyppejä, niiden rakennetta ja merkitysten emergenttisyyttä sekä toisaalta analysoitavuutta.

2. Kielentutkimuksessa puheena olevien merkitysten laatu on siirtynyt konkreettistarkoitteisista substantiiveista (hevonen, puu), abstraktistarkoitteisten substantiivien (yksisarvinen) ja yksinkertaisten lauseiden kautta kohti esimerkiksi pragmaattisten partikkeleiden, intonaation tai tekstien merkityksiä. Samalla kognitio on siirtynyt konkreettisten olioiden käsitteistyksistä (konseptioista) laajemmalle ja muuttunut kompleksiseksi, alkanut käsittää muitakin kuin kielellä ilmaistavia sisältöjä, esim. visuaalisia, ja muuttunut sosiaaliseksi.

3. Sami Pihlströmin mukaan (2000) merkitys on emergenttisesti puhekäytänteissä, niiden verkostoissa. Hänen esimerkkisanansa on sielu, kognitionakin tavallista vaikeaselkoisempi. Pihlströmin mukaan myös ontologiset sitoumuksemme näkyvät puhekäytänteissä, siis esimerkiksi sielun mahdollinen kuolemattomuus.

4. Mitä tekemistä esim. Pihlströmin emergenssikäsityksellä onkognitiivisen kieliopin kanssa? Onko sielun emergentti oleminen puhekäytänteissä sen kognitio (geneerisesti tai spesifisesti)? Muistuttaako sielun emergenssi lauserakenteisiin kätkeytyvien merkitysten emergenssejä? Kysymykset eivät ole retorisia, ja esitelmässäni pohdin niitä, koska uskon että yhtymäkohtia on monia.

Lähteitä

Hakulinen, Auli ja Karlsson, Fred 1979:

Nykysuomen lauseoppia.

Pihlström, Sami 2000:

Kieli, emergenssi ja ontologia. – Määttä, Nieminen ja Pälli (toim.) Emergenssin kielelliset kasvot, s. 1–15. Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.