Kieli ja kokemus

Anneli Kauppinen

<kauppine@hkkk.fi>
Helsingin kauppakorkeakoulu

 

Nostan esityksessäni ihmettelyn ja tarkastelun kohteeksi sen, että vaikka ihmisen kokemukset ovat yksityisiä, niitä on kuitenkin mahdollista käsitellä sosiaalisen koodin, yhteisen kielen avulla. Tämän tutkimusongelman voi purkaa  ikuisuuskysymykseksi: miten kieltä oppivan ihmisen kokemukset saavat kielellisen muodon?

Käytän aineistonani ensi sijassa lasten kielestä tallentamaan aineistoa. Kielen omaksumisen mysteeriä selvitettäessä tarjolla on kaksi pääteoriaa: synnynnäisen kieliopin ja kokemusten vaikutus. Edellisen näkemyksen kannattajien pääväite on, että lapsi osaa sisäisen kielioppinsa perusteella enemmän kuin hän voisi kokemuksensa perusteella oppia. Olisi olemassa tiettyjä parametrejä, jotka muuntuvat kieleksi ympäristöstä tulevien laukaisevien virikkeiden voimasta. Biolingvisti John L. Locke on esittänyt teorian sosiaalisen kognition (SSC) ja analyyttisen kieliopin (GAM) samanaikaisesta toiminnasta. Niiden vaikutuksesta sosiaalinen vuorovaikutus ja kokemustieto strukturoituisivat kielen rakenteiksi.

Sanakirjojen mukaan kokemus on  1. koettu tapaus, elämys, 2. kokemalla välittömästi saatu tieto tai tuntemus, kokeneisuus, tottumus. Ensimmäinen merkitys viittaa hetkelliseen tapahtumaan, jälkimmäinen taas toistuvuuteen. On huomattava, että nimenomaan sen yhteydessä puhutaan tiedosta - sillä on siis yhteyttä kokemuksen toistuvuuteen.

Aineistoni perusteella kokemukset saavat kielellisen muodon

  • varhaisen sosiaalisen vuorovaikutuksen
  • toistuvien tilanteiden
  • toiminnan ja
  • yksinpuheen kautta

Olennaisia taitoja kokemusten kielentymisen kannalta ovat

  • kyky varioida malleja
  • kyky nähdä sekä tilanteiden että rakenteiden
  • yhtäläisyyksia ja analogioita
  • kyky siirtyä mentaalisesta maailmasta toiseen.

Käsitykseni mukaan ei ole olemassa mitään  varhaista "puhdasta" kielimuotoa, josta suoraan välittyisi lapsen "aito" kokemus tai sisäinen kielioppi. Kieli on varhaisvaiheistaan lähtien moniäänistä ja se saa muotonsa vuorovaikutustilanteissa. Lapsen, niin kuin aikuisenkin, kieltä voidaan tarkastella mm. selviytymisstrategiana.