ABC-kurssi: Taitava työnhaku

Ilmestynyt killan lehdessä Alkorytmi 2/98

Trendikäs työnhakija

Näyttääkö ympärilläsi olevan vain hannu hanhia, jotka saavat upeita työtarjouksia aku ankan jäädessä syrjään potemaan itsesääliä. Miksi tuliterä italialainen, parin tuhannen markan puku ei teekään säväystä Contact Forum - messuilla. Mitä oikein näissä tilanteissa todella tapahtuu? Halusin ottaa selvää ja osallistuin huhtikuun alussa Rekrytointipalvelun Taitavan työnhaun kurssille.

Työmarkkinat ja yhteiskunta ovat muuttuneet, sanotaan. Puhutaan tietoyhteiskunnasta, jossa palvelut ja tuotteiden lisäarvo työllistävät. Viimeisen laman aikana työväestöä siirrettiin margariinitehtaalle, mutta tuottavuus on siitä huolimatta (vai siitä johtuen) kasvanut. Kiinteitä kustannuksia ei enää voitu vähentää toiminnan pienentymättä - piti keksiä vielä jotain uutta työn säilyttämiseksi. Suomalaiseen teknofriikkiin kansaan upposi helposti unelmat auvoisesta perjantai-illasta, jossa virtuaaliystävät pelaavat matopeliä kännykästä toiseen omilta sohviltaan.

Tietoyhteiskunnassa tärkeimmäksi tuotannontekijäksi kohoaa "älykäs ihminen": ihmiset tekevät yrityksen. Mitä äly on ja miten sitä voisi kehittää? Korkeakoulujen koulutusmäärät ovat räjähtäneet, eikä diplomi-insinööri automaattisesti saa tutkinnollaan mitään tiettyä johtajahommaa automaattisesti, sillä työhönotettaessa pyritään saamaan sopivin ihminen toimeen. Työvalmius kasvaa kokonaisvaltaisesti kaikesta tekemisestä niin opiskelussa kuin vapaa-ajan harrastuksissa. On ehkä väärin erottaa näitä toisistaan, koska työnantajat haluavat nyt kokonaisuuksia: osaavia ja sosiaalisia, älykkäitä työntekijöitä.

Työhönhakuprosessi

Työsopimuksessa työnhakija ja työnantaja tekevät yhteisen päätöksen, jonka onnistumisen edellytys on, että se on molemmille hyvä. Haastatteluilla ja testeillä pyritään siihen, että työnhakija tietää hakevansa oikeaan ja mielekkääseen toimeen ja että työnantaja tietää valitsevansa sopivimman kandidaatin.

Prosessi lähtee liikkeelle usein työpaikkailmoituksesta. Siinä työnantaja antaa kuvan yrityksestään ja houkuttelee hakijoita. Ilmoitus ei voi olla kattava, joten aktiivisen hakijan vastuulle jää selvittää sen yksityiskohdat. "Onko tämä työ minulle? Ovatko nämä tehtävät sellaisia, joissa viihdyn?" Hakemus on ytimekäs sivun mittainen "käyntikortti", jonka tarkoituksena on vastaavasti herättää työnantajan kiinnostus ja erottua persoonallisesti massasta. Kannattaa asettautua yrityksen näkökulmaan ja miettiä miten erottuminen kannattaa tehdä - kopiokone syo tehokkaasti särmikkyyden. CV:ssä kannattaa käyttää teekkarijärkeä ja listata haettavan toimen kannalta relevantit kokemukset, jotka ilmenevät ilmoituksesta. Tarkkaavaisuus kuuluu hyveisiin ja osoittaa, että työnantajapuolta kunnioitetaan; siisteys ja luettavuus taas helpottavat lukijan työtä.

Papereiden perusteella valitaan osa hakijoista haastatteluihin. Ne eivät ole (eivät pitäisi olla) kallonkutistustapahtumia vaan vuorovaikutteisia keskusteluja, joissa pyritään selvittämään sopivatko yrityksen ja hakijan palat yhteen. Osa yrityksistä tilaa palveluja työhönottoon erikoistuneilta konsulttiyrityksiltä. Konsultit eivät tee päätöksiä vaan esittelevät ja suosittelevat hakijoita toimeksiantajalleen. He myös valvovat työnhakijan etuja ja puuttuvat tarvittaessa haastattelun kulkuun. Esimerkiksi kysymyksiin lapsen hankkimisesta ei tarvitse vastata eikä se saa vaikuttaa päätökseen. Testien ja haastattelujen jälkeen hakijalla on oikeus saada suullinen palaute keskustelusta.

Konsultit tekevät tarvittaessa persoonallisuustestejä, joilla pyritään ylimalkaisesti kartoittamaan hakijan sen hetkistä persoonallisuuden kuvaa. Tämä persoonallisuusinventaario on vain yksi konsultin työväline, jolla voidaan kerätä suuntaa-antavia oletuksia varsinaista haastattelua varten. Testejä ei kannata jännittää eikä niissä kannata valehdella. Samoin persoonallisuuteen kuulumattomat jipot tai pukeutuminen paljastuvat jossain vaiheessa - työnantaja etsii tiettyyn toimeen sopivinta. Lopputuloksena itselleen valehtelemisesta voi olla työ, johon koskaan ei olisi oikeasti halunnut.

Firman osalta huonosti hoidettu työhönhakuprosessi tai salamyhkäisyys pitäisi laittaa hakijan hälytyskellot soimaan ja kysymään, onko tämä firma todellakin se, mihin haluaa. Kyseessä on yhteinen päätös, jonka onnistumisen edellytys on, että se on molemmille hyvä. Ensisijassa väärä valinta menee hakijan piikkiin mustana aukkona työhistoriassa.

Itsetuntemus

Itsensä tunteminen ei ole huono asia. Se ei ole myöskään triviaalia. Mutta se on palkitsevaa ja iloista. Itsetuntemus, Minä ja tämä hetki, on oleellinen lähtökohta tulevaisuutta suunniteltaessa. Kurssilla en osannut vastata, mitä haluan tehdä viiden vuoden päästä, saati sitten puolen vuoden päästä. Monelta muultakin hyvin koulutetulta ihmiseltä puuttuu päämäärätietoisuus ja sitä kautta motivaatio pitkäjänteisiin tehtäviin. Päämääriä on kuitenkin helppo löytää; ne ovat olemassa, mutta me emme vain aina näe niitä. Mahdollisuutensa tunteva ihminen on aktiivinen. Usein hän on se onnekas hannu hanhi, koska hän alitajuisesti suuntaa itseään kohti uusia mahdollisuuksia ja ympäristökin näkee sen.

Kirjallisuus ja maksulliset kurssit pursuavat erilaisia työkaluja itsensä tutkiskeluun. Yhteinen piirre kaikissa on, että kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi, enintään siinä voidaan auttaa. Kokemuksia kannattaa jakaa, sillä vastaus polttavaan ongelmaan voi löytyä hyvinkin läheltä. Tunnista omat vahvuudet ja kehitä niitä edelleen terävämmiksi; älä valita heikkouksillesi vaan poista ne rauhassa yksi kerrallaan. Silti täydellistä ihmistä ei ole olemassa, eikä sellaista kaivata - riittää kun olet oma itsesi.

Suuri oivallukseni oli, kun tajusin muuttuvani jatkuvasti. Oppimista tapahtuu kaikkialla: luennoilla, laskareissa, kiltahuoneella, saunan lauteilla, sängyssä, haastattelussa. Oppimisen tulokset eivät ole nähtävillä suoraan. Ne on puristettava irti. Intohimot ovat tavattoman tärkeitä: "...teen tätä siksi, että opin..."

Apua omaan työnhakuun

Tietotekniikan alalla tuskin joutuu pelkäämään työttömyyttä aikoihin, mutta sopivan työn löytäminen voi olla työn ja tuskan takana. Joskus idea oikeasta ja mieleisestä työstä muotoutuu kesä- tai osa-aikatöiden pohjalta, joskus taas virta vie toimesta toiseen. Virran ohjaamiseen on olemassa esimiehen kanssa käytäviä kehityskeskusteluja - huomenna menenkin pääaineen professorin kanssa juttelemaan, mitä hän miettii suunnitelmistani ja kehitysideoistani.

Onnistunutta hakua varten tulee ymmärtää yrityksen tausta ja tavoitteet. Tietoa voi saada julkisista katsauksista, Internetistä, haastatteluista tai vaikka excursioilta. Työpaikoista saa tietoa pitämällä silmät ja korvat auki ja kysymällä jo töissä olevilta kavereilta kokemuksia yrityksestä. Ensimmäinen kesätyöpaikka ei välttämättä ole paras vaikka sellainen kuva on mieleen iskostunut.

Opintoneuvolan harjoitteluneuvojalla (www.hut.fi/u/tharjo/) on tietoa alan työpaikoista niin opiskelijoille kuin valmistuville. Rekrytointipalvelussa työtä tekee muun muassa uraneuvoja, joka voi auttaa sinua itsetuntemuksen selvittämisessä. Kyseiseltä kurssilta saa erinomaista apua CV:n ja hakemuksen tekemiseen ja niissä olevien puutteiden huomaamiseen. Anna läheisen mutta kriittisen ihmisen kertoa piilevät luonteen- ja käytöspiirteesi.

Ole aktiivinen ja intohimoinen - ole trendikäs flanellipaidassasi tai puvussasi.

Jukka Parviainen
Jutut/tyonhaku.html, huhtikuu 1998
Last modified: Fri Nov 13 15:29:59 EET 1998