Kuvia Huippuvuorten reissulta huhtikuussa-98
Otollinen päivä maisemien katseluun
Spotattiin houkutteleva harjanne, joka veikin meidät sitten
Rudiaksla-nimiselle maelle.
Nakoalat avautuivat ymparoiville jaatikoille ja huippuja
nakyi pitkalle ja myos pohjoiseen, jossa sijaitsevat saaren korkeimmat
tunturit.
Sattui tyyni paiva, joten mikapa siella ylhaalla oli ollessa.
Kalle haukottelee.
Lunckefjelletin rinteellä
Tätä tuulensuojaista rinnettä taas kivuttiin eräänä sunnuntaina innokkaasti
sukset mukana, mutta hei kun päästiin päälle niin iski sellainen
kylmyys että käännyttiin samantien takaisin.
Auringonpaisteisia rinteitä Reindalenissa
Reindalenin laaksossa oli tasainen pohja ja selkeät reunat.
Ei hullummat maisemat?
Reindalen
Vaikka keskiyö alkoi lähetä niin valoa tulvi Reindalenin
laitatuntureille.
Edessä näkyy vuonon vastarantaa aika sikakaukana.
Ahkio kulkee kepeästi, mutta karkea hangenpinta syö ensin voiteet ja
sitten miestä.
Karhuja ei pelätty täällä yläleirissä
Kuu paistaa ja uni maittaa, valoisuudesta ja pakkasesta huolimatta.
Kylmimpänä iltana mittarissa oli jotain -28, mutta ehkei siihen ole
luottamista, koska mittarin pohja tuli vastaan jo -30:ssa.
Mittari loppuu kesken
Hei, kuka varasti lämpömittarista elohopeat?
Enskerralla sitten mukaan riittävämpi mittari.
Eipä kastu kamat teltassa kun pakkasta riittää sisällekin.
Makuualustoja on hyvä olla muutama ja makuupussissa lämpimästi
vaatetta.
Jalat voi upottaa vaikka untuvatakkiin makuupussin jalkopäässä.
Karl Bay -fjellet
Kuvassa reissun Huippuvuorten osuuden korkein huippu.
Sieltäkin oli kivat maisemat pienestä udusta huolimatta.
Kaukana kaukainen ranta...
Nordenskiöldfjellilta näkyi kivasti rantatunturien yli Longyearbyenin
vuonolle ja avoveden reunalle.
Jollain superkiikarilla olis ehkä hahmottanut kaikki siellä hylkeita
vaanivat 3000 jääkarhuakin...
Reissun paras maki
Laskettelua suomalaisen loytoretkeilijan Nordenskioldin
mukaan nimetylla tunturilla.
"Reissun paras maki" oli paljonpuhuva kommentti.
Pudotusta rinteessa oli 900m ja pituutta aina alas
lentokentälle asti.
Meikäläinen tasapainoilee pyssyn kanssa.
Nordenskiöldfjellet
Sielta saikin pitkän vauhdin alas tasangolle ja
tästä tasangon reunalta sitten uuden vauhdin alas lentokentälle.
Kuvassa Risto-Matti, kuvaajan varjo, Heini, Kalle, Kurrin Mikko ja Timppa
Viimeinen etappi Longyearbyenin kylalta lentoasemalle taittui
meren jäällä hiihdellen kohti auringon laskua.
Tuuli oli tyyntynyt ja täysikuu odottaa jo korkealla, mutta aurinko
vitkuttelee vielä pitkään asettua vuonon takaisten huippujen välissä
ennenkuin malttaa kokonaan laskea.
..., täällä Huippuvuoret
Mikko Kurimo <Mikko.Kurimo@hut.fi>
Last modified: Fri Nov 6 13:32:43 MET 1998