Tähän kaikkeen liittyy kuitenkin myös vakavia uhkia. Muodossa
tai toisessa todennäköisesti toteutuvassa maailmanpörssin ideassa
ihmiset saattavat esineellistyä sillä tavalla, että uusi työnjako
ei koidukaan ihmisten itsensä, vaan heihin nähden hallitsevien
tehokkuusrakenteiden, hyväksi. Työnteko ei ole pelkkä välttämätön
paha - se on tähän asti jäsentänyt ihmisille suuresti heidän ole-
massaoloaan: tuleeko nyt paradoksaalisesti yksilöiden panokselle
perustuvasta verkosta heidän työpanoksensa tarpeettomaksi tekevä
(ja mitä seurauksia tällä on olemisen jäsennykseen)?
Minä: Arvostusta vai palkkaa?
Minusta tuntuu että ihmiset jäsentävät olemassaoloaan sen kautta, tuntuuko heistä että he tekevät jotain hyödyllistä, jotain jota joku arvostaa. Palkka on eräs arvostamisen konkreettinen muoto. Mutta verkossa tehdään jo nyt paljon työtä josta kukaan ei saa palkkaa, ja ihmiset kokevat sen mielekkäänä. Monet varmaan myös jäsentävät olemassaoloaan verkkotoimintansa kautta. Se on enemmän kuin harrastus, jos voi tuntea tekevänsä jotain arvokasta.
Luulen että www-sivujen suuren määrän selittää osaltaan tämä: ihmisistä on hauska puuhata, kun he tietävät että joku katsoo ja arvostaa heidän tekemisiään.
Entä ihmisten omat valinnat? Periaatteessa jo nyt jokainen
ihminen valitsee oman maailmansa, mutta työnteon, opiskelun,
vapaa-ajan jne. edelyttämät ihmissuhteet sekä yhteisölliset valta-
mediat luovat tietyn kollektiivisesti vastuullisen maailmankuvan.
Internet sen sijaan mahdollistaa sekä laajemman uutistietoisuuden
että oman suljetun maailmansa valitsemisen, jonne epämiellyttävät
asiat eivät kantaudu - sopiva informaatiofiltteri riittää tällai-
seen pakoon, eskapismiin. Laajempi periaatteellinen informaa-
tiotarjonta voi johtaa käytännössä suppeampaan informaatiotietoi-
suuteen.
Totta. Tämän filtteröinnillä tehdyn suojamuurin voi joko itse rakentaa
itselleen sen jälkeen kun on oppinut huomaamaan mistä ei pidä ja mitä
ei halua nähdä silmissään (kill-fileet, uutisryhmien valinta), tai se
voi tulla ulkopuolisena kontrolliyrityksenä. Luultavasti jossain
vaiheessa esim. vanhemmat haluavat suojella lapsiaan joiltain verkon
"kauheuksilta" (kuten huumekeskustelulta ja pornokuvaryhmiltä) ja
rakentaa heille sellaisia leikkikehiä joista ei (ainakaan kovin
helposti) pääse muualle kuin tietyille verkkoalueille. Tällaisia ohjelmistollisia muureja on helppo rakentaa, ja saada verkko niiden kautta näyttämään vain jotkin kasvonsa, joiden taakse ainakaan tottumaton uusi käyttäjä ei kykene kurkistamaan.
Toiminnan virtualisoituminen saattaa kaiken kaikkiaan etäännyt-
tää fyysisistä ihmiskohtaamisista, joiden merkitys yhteiskunnan
inhimillistäjänä on kuitenkin valtava. Tietysti voimme samalla
aavistella myös toivomaani vastareaktiota, jossa ihmiset alkavat
erityisesti arvostaa ja vaatia inhimillistä fyysistä vuorovaiku-
tusta (ns. beach is the competitor -ajatus).
Minä en pitäisi tätä virtuaalistumista kovin suurena uhkakuvana.
Kokemukset kuitenkin tapahtuvat mielessä, eli onko silloin väliä mikä
on ärsykkeen muoto? (lievästi heitto) Tästä uhkasta kyllä puhutaan paljon, mutta mihin se perustuu? Vähentääkö netteily todella "oikeita" ihmissuhteita, vai hankkivatko ihmiset niitä verkon välityksellä aiempaa enemmän? Luultavasti molempia. Se että osa kommunikaatiosta tai ensimmäinen kontakti tapahtuu verkon kautta, ei muuta sitä että näistä samoista ihmisistä saattaa tulla läheisiä ystäviä tai rakastettuja tai hyvänpäiväntuttuja "fyysisessäkin" elämässä.