Symbolien manipulointi -suuntaus perustuu oletukselle, että maailma voidaan redusoida perusosasiin ja niiden välisiin suhteisiin. Tämä käsitys on perua jo Leibniziltä Ja Hobbesilta, ja näkyy erityisen selvänä esim. Wittgensteinin varhaistuotannossa [Wittgenstein 1984]. Varhais-Wittgensteinin mukaan maailma koostuu tosiasioista, jotka voidaan lopulta analysoida primitiiviobjekteiksi. Nämä osaset keskinäisine loogisine suhteineen olivat hänen mukaansa edustettuina mielessä. Järjen tai älyn tärkeimmäksi tehtäväksi käsitetään näiden perussymbolien manipulointi.
Dreyfusien mukaan symbolinen tekoälytutkimus voidaan nähdä yrityksenä löytää ihmisen mielessä tai tietokoneessa majailevat primitiivielementit ja loogiset suhteet, jotka heijastavat maailmassa olevia primitiiviolioita ja loogisia suhteita [s. 18]dreyfus.
Symbolisen tekoälyn perusongelmaksi siis muodostuu maailman formalisointi ja aksiomatisointi, eli toimivan teorian muodostaminen siitä. Käsitys on vanha: rationaalisen filosofian perinne Sokrateesta klassiseen tekoälyyn on pitänyt lähes itsestäänselvyytenä, että jotakin maailman aluetta ymmärtävällä oliolla on mielessään alueen rakennetta kuvastava teoria, joka mahdollistaa älykkään toiminnan ko. alueella. Teoria puolestaan kuvaa objektiivisten, havaitsijasta ja näkökulmasta riippumattomien elementtien keskinäiset suhteet abstraktien periaatteiden avulla. [s. 25]dreyfus Tässä Dreyfusit siis tuntuvat teorialla tarkoittavan maailman symbolista representaatiota, siten että tuo representaatio on jollain tavalla ''juuri se oikea'', sellainen representaatio joka suoraan seuraa maailman rakenteesta eikä vain ole kunkin yksityisen mielen oma konstruktio tai tulkinta. Tämä on kuitenkin epäilemättä kärjistys ja yksinkertaistus rationaalisen perinteen ''teoriaan'' liittyvistä erilaisista vivahteista ja näkemyksistä.
Symbolisen paradigman kannattajat ovat pitäneet itsestäänselvyytenä, että kaikista inhimillisen tietämyksen osa-alueista on olemassa tällainen absoluuttinen teoria, sekä teorian edellyttämä pysyvä sisäinen organisaatio olioineen ja niiden välisine suhteineen. Tuon teorian löytäminen puolestaan tarkoittaa alan itsenäisten perusolioiden nimeämistä ja niiden välisten suhteiden selvittämistä sekä kaiken ilmaisemista formaalein säännöin. Ja jos maailmasta on löydettävissä yksi ja oikea symbolinen representaatio, niin se voidaan yrittää esittää symbolisesti myös ''koneen mielessä''.
Dreyfusien mukaan sekä Wittgenstein myöhemmässä tuotannossaan että Heidegger Husserl-kritiikissään ovat kuitenkin asettaneet em. fenomenologisen käsityksen kyseenalaiseksi. Kirjoitettuaan Tractatuksen Wittgenstein yritti vuosikaudet löytää teoriansa mukaisia perusolioita, ja päätyi lopulta umpikujaan: maailman analysoiminen yksikäsitteisesti kontekstista ja käyttötarkoituksesta riippumattomiin perusolioihin on mahdotonta. Perusoliot ja säännöt voidaan kaivaa ''todellisesta maailmasta'' esiin monella tavalla, ja jo tuo valinta kuvastaa sitä, mihin tarkoitukseen niitä aiotaan käyttää. Tämä tarkoittaa sitä, että perusolioiden valinnasta riippumatta osa maailmaa koskevasta ymmärtämyksestämme jää formalisoimatta; nimittäin halut, päämäärät ja tausta [s. 26]dreyfus.