Symbolisen paradigman kanssa rinnan kehittyi 1940-luvulla hermoverkkoparadigma. Hermoverkko-ajatuksen alullepanijoiksi katsotaan mm. Warren McCullough ja Walter Pitts, jotka 1943 osoittivat, että joukko ''hermosoluja'' (tässä on-off-kytkimiä) kykenee laskemaan minkä tahansa loogisen tai aritmeettisen funktion. Konnektionismin tärkeimpiin alkuvaiheen lipunkantajiin kuului myös Frank Rosenblatt, joka kritisoi symbolisen paradigman käsitystä älykkään käyttäytymisen formalisoinnin helppoudesta. Rosenblatt halusi sen sijaan rakentaa fysikaalisen laitteen, joka pystyisi itse oppimaan kykynsä:
Many of the models which we have heard discussed are concerned with the question of what logical structure a system must have if it is to exhibit some property, X. This is essentially a question about a static system....An alternative way of looking at the question is: what kind of a system can evolve property X? I think we can show in a number of interesting cases, that the second question can be solved without having an answer to the first (lainaus Dreyfus ja Dreyfus 1988, s. 19).
Rosenblattin kaipaaman systeemin tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluisi siis kyky oppia ja toimia maailmassa ilman tutkijan siitä antamaa formaalia teoriaa.