#include 'page.wmltmpl'

Katso myös dokumentteja henkilötietolaki ja "mitä spämmerin on otettava huomioon henkilörekisteriasioissa EU:ssa?", jotka käsittelevät tarkemmin henkilörekistereihin liittyviä lakeja Suomessa ja Euroopan unionissa. Uutisryhmän sfnet.viestinta.roskapostit VUKK:ssa kerrotaan spämmäyksestä yleisemmin.

Spämmäys ja lainsäädäntö

Sähköpostimainosten ja nyyssimainosten lähettäminen ilman vastaanottajan etukäteistä suostumusta on Suomessa laitonta. Vaikka asia on suhteellisen selkeä Suomen rajojen sisällä, ei samaa voi sanoa kansainvälisestä tilanteesta.

Tämän dokumentin kirjoittamisen jälkeen teletoiminnan tietosuojalain on korvannut 1.9.2004 sähköisen viestinnän tietosuojalaki, josta kerrotaan yksityiskohtaisesti uudessa dokumentinhallintajärjestelmässä olevilla sivuilla.

Sisällys

Taustaa

Spämmäys tarkoittaa saman viestin lähettämistä usealle henkilölle tai useaan uutisryhmään ilman vastaanottajien ennakkosuostumusta. Usein spämmiviestissä mainostetaan jotain tavaraa tai palveluja. Spämmi on uudessa direktiiviehdotuksessa suomennettu osuvasti roskapostiksi.

Spämmillä tarkoitetaan tarkasti ottaen usealle henkilölle tai moneen uutisryhmään lähetettyä viestiä, viestin sisällöstä riippumatta. Lainsäädännön kannalta taas on oleellista, että viestit ovat sisällöltään mainoksia.

Spämmi on paha. Lähettäjälle se on käytännössä ilmaista, kulut (nettiyhteys, säilytystila, lukemiseen käytetty aika, ...) maksaa viime kädessä vastaanottaja. Kontrolloimaton spämmäys täyttäisi uutisryhmät ja ihmisten sähköpostilaatikot mainoksilla, joiden sekaan uutisryhmän aiheen mukainen keskustelu ja henkilökohtaiset sähköpostiviestit hukkuisivat. Keskusteluryhmiä käytetään niissä käytävän keskustelun vuoksi, ei siksi, että ne olisivat joillekin halpa mainoskanava.

Usein spämmin otsikkotiedot ovat väärennettyjä ja postituslistalta poistaminen on tehty vaikeaksi. Mainostetut tuotteet ja palvelut ovat monasti pornosivuja tai pyramidiskeemoja tai vastaavia. Usein spämmääjälle lähetetty poistopyyntö postituslistalta johtaa vain lisääntyneeseen roskapostin määrään.

Lisäksi mainosten lähettäminen sähköpostilla tai nyysseihin on Suomessa pääsääntöisesti laitonta.

Suomen lainsäädäntö

Yhteenvetona, Suomen lainsäädäntö toteuttaa opt-in-periaatteen (sähköisten mainosten lähettämiseen vaaditaan vastaanottajan ennakkosuostumus) seuraavalla tavalla:
Mainos suunnattu kuluttajille Mainos suunnattu yrityksille
Tilaaja luonnollinen henkilö TTTsL ja kuluttajansuojalaki (kuluttaja-asiamiehen tulkinta) vaativat ennakkosuostumuksen -> opt-in TTTsL vaatii ennakkosuostumusta, kuluttajansuojalaki ei koske yritysmainontaa; henkilötietolain 6 § mukaan yritysmarkkinointia varten ei ole asianmukaista kerätä yksityishenkilöiden osoitteita -> opt-in
Tilaaja ei luonnollinen henkilö TTTsL ei vaadi ennakkosuostumusta, mutta kuluttajansuojalaki vaatii; lisäksi henkilötietolain 6 § mukaan kuluttajamarkkinointia varten ei ole asianmukaista kerätä työnantajan osoitteita -> opt-in TTTsL eikä kuluttajansuojalaki eivät vaadi ennakkosuostumusta -> opt-out

Lisäksi on muistettava, että etunimi.sukunimi@yritys.example-tyyppiset sähköpostiosoitteet ovat henkilötietoja, joiden käsittelyssä on otettava huomioon henkilötietolaki. Henkilötietolain mukaan osoitteen omistaja voi aina kieltää lähettämästä mainoksia etunimi.sukunimi@yritys.example-tyyppisiin osoitteisiin.

Yhteenvetona voi myös todeta, että spämmäystä koskeva lainsäädäntö on varsin monimutkainen.

Laki yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta

Laki yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta (565/1999) kieltää luonnollisille henkilöille lähetetyt ei-toivotut sähköposti- ja tekstiviestimainokset:

21 a § Suoramarkkinoinnin tunnistettavuus

Harjoitettaessa suoramarkkinointia sähköpostitse ilman tilaajan ennakolta antamaa lupaa on sähköpostiviesti voitava heti sitä vastaanotettaessa selvästi ja yksiselitteisesti tunnistaa markkinoinniksi.

21 § Televiestintä suoramarkkinoinnissa

[1 momentti] Televiestintää ei saa käyttää suoramarkkinointiin ilman tilaajan ennalta antamaa suostumusta, milloin teleyhteydet vastaanottavalle tilaajalle otetaan automaattisten järjestelmien tai faksin avulla, jollei ministeriö 4 momentin nojalla toisin päätä.

[2 momentti] Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, televiestintää saa käyttää suoramarkkinointiin automaattisten järjestelmien avulla, jos tilaaja, joka ei ole luonnollinen henkilö, ei ole sitä kieltänyt, jollei ministeriö 4 momentin nojalla toisin päätä. Faksia saa kuitenkin käyttää suoramarkkinointiin tilaajalle, joka ei ole luonnollinen henkilö.

[3 momentti] Muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua suoramarkkinointia luonnolliselle henkilölle televiestinnän avulla saa harjoittaa, jollei tämä tilaaja ole sitä nimenomaisesti kieltänyt. Tilaajan on maksutta voitava kieltää tässä momentissa tarkoitettu suoramarkkinointi.

[4 momentti] Ministeriö päättää tarvittaessa televerkon ja telepalveluiden toimivuus ja turvallisuus sekä suoramarkkinoinnin harjoittajille aiheutuvien velvollisuuksien kohtuullisuus huomioon ottaen tarkemmin siitä, minkä televiestinnän muotojen käyttö:

  1. 1 momentissa tarkoitetussa televiestinnässä olisi sallittua ilman tilaajan suostumusta edellyttäen, että tilaajalla on kuitenkin mahdollisuus kieltää tai estää tässä kohdassa tarkoitettu televiestintä; sekä
  2. 2 momentissa tarkoitetussa televiestinnässä edellyttää tilaajan ennalta antamaa suostumusta.

[5 momentti] Suoramarkkinoinnista kuluttajalle on lisäksi voimassa, mitä kuluttajansuojalaissa (38/1978) säädetään.

21 § rikkomisesta tuomitaan sakkoon, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta. Rangaistusta ei kuitenkaan tuomita, jos rikkomus on vähäinen. Asiasta ei ole vielä ennakkotapausta, joten on epäselvää, kuinka tiukasti lakia aletaan tulkita. (Yksi tapa arvioida spämmäystapauksen vakavuutta on kertoa spämmien määrä kymmenellä sentillä ja verrata tekoa vastaavaan omaisuusrikokseen. 100.000 spämmin lähettäminen vastaisi siis 10.000 euron varastamista tai kavaltamista.)

Laki koskee ainakin sähköpostia ja tekstiviestejä. Sähköposti mainitaan lain perusteluissa. Nyyssejä ei mainita, mutta "televiestintä" käsitetään varsin laajasti (esimerkiksi "Siten lakia sovellettaisiin muun muassa Internet-palvelun tarjontaan ja sähköpostiin sikäli kuin ne ovat kytkentäistä datasiirtoa, - -"). THK:n lakimiehen mukaan nyysseihin ei sovellettaisi tätä lakia, koska kyseessä ei ole suoramarkkinointi. Nyysseihin voisi sen sijaan soveltaa kuluttajansuojalain määräyksiä. Vaihtoehtoisen tulkinnan mukaan nyyssit kuuluisivat myös tämän lain piiriin.

Jos yhteys tilaajaan on otettu faksin tai automaattisten järjestelmien avulla, kuten massasähköpostituksella, tarvitaan 1 momentin mukaan tilaajan etukäteinen suostumus. Muunlaiseen suoramarkkinointiin, esimerkiksi puhelimitse tapahtuvaan markkinointiin, ei 3 momentin mukaan tarvita kuluttajan etukäteistä suostumusta (kuluttajan on maksutta voitava kieltää tällainen suoramarkkinointi).

Laki vaatii siis etukäteistä suostumusta. Pelkkä sähköpostiosoitteen julkaiseminen tai sähköpostiosoitteen antaminen yritykselle yhteystiedoksi ei muodosta laissa tarkoitettua etukäteistä suostumusta. Toisin sanoen, sähköposti- tai tekstiviestimainoksia ei saa lähettää vain sillä perusteella, että kännykän numero löytyy luettelosta tai että asiakas on antanut webbikirjakaupalle sähköpostiosoitteensa tilauksen käsittelyä varten. Jos sähköistä suoramarkkinointimateriaalia lähetetään erilaisista luetteloista kerättyihin osoitteisiin tai asiakasrekisteriä käytetään spämmäykseen, rikotaan usein myös henkilötietolakia (mm. ilmoitusvelvollisuus tietosuojavaltuutetulle, käyttötarkoitussidonnaisuus jne.).

Toinen momentti sallii mainossähköpostin lähettämisen ilman ennalta annettua lupaa - ellei tilaaja ole sitä kieltänyt - jos tilaaja on yritys tai yhteisö. Momentti antaa ministeriölle mahdollisuuden kieltää tällainen markkinointi. Yritys- ja yhteisömainonnassakin on kuitenkin otettava huomioon mm. henkilötietolaki. Lisäksi selvitysvelvollisuus siitä, kuuluuko sähköpostiosoite luonnolliselle henkilölle vai ei, on mainostajalla. Lähtökohtaisesti on syytä olettaa, että myös yrityksen työntekijöiden osoitteet (etunimi.sukunimi@yritys.example) kuuluvat luonnollisille henkilöille, eikä niihin saa lähettää mainoksia ilman vastaanottajien ennakkosuostumusta. Rooliosoitteet, kuten myynti@yritys.example, kuuluvat sen sijaan selvästi muille kuin luonnollisille henkilöille. Yritysten ja yhteisöjen spämmäys voi siis olla joissain tapauksissa laillista, mutta se on silti epäeettistä liiketoimintaa.

Lain ymmärtämiseksi pitää ymmärtää, mitä 21 pykälässä mainittu tilaaja tarkoittaa:

3 § Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan: - -

3) teleyrityksellä luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa telemarkkinalaissa tarkoitettuja teletoimintaan kuuluvia itse tuottamiaan suoritteita yleisesti käytettäväksi; - -

5) tilaajalla luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on sopinut teleyrityksen kanssa telepalveluiden toimittamisesta tai jolle tämän oikeudet ovat siirtyneet telepalvelusta tehdyn sopimuksen ehtojen mukaan; tilaajaa koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan kuitenkin siihen luonnolliseen tai oikeushenkilöön, joka on velvollinen maksamaan hallinnassaan olevasta liittymästä käytettyjä telepalveluita koskevan telelaskun tai osan siitä;

6) käyttäjällä luonnollista henkilöä, joka käyttää telepalveluita; - -

Tilaaja on siis oleellisesti se taho, joka maksaa liittymämaksun. Tilaaja voi olla joko luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö (yritys tai yhteisö). Kysymys siitä, onko tilaaja luonnollinen henkilö, on keskeinen: jos tilaaja ei ole luonnollinen henkilö, hänelle saa lähettää sähköpostimainoksia ilman ennakkosuostumusta. Tilaaja on luonnollinen henkilö, jos hän yksityishenkilö, joka maksaa omat liittymämaksunsa. Työosoitteiden tapauksessa tilanne on kuitenkin moniselitteisempi ja kiistanalaisempi. Laki on tehty ajatellen puhelinoperaattoreita: puhelinoperaattori on teleyritys, jolta yksityishenkilöt tai yritykset (tilaajat) tilaavat puhelinliittymiä, joita käyttäjät (yksityishenkilöt tai yrityksen työntekijät) käyttävät. Nämä määritelmät eivät kuitenkaan sovellu aina suoraan Internet-palvelujen, kuten sähköpostin, tarjoamiseen:

  • Jos työnantaja on tilannut Internet-palveluntarjoajalta (teleyritykseltä) työntekijälleen työsähköpostiosoitteen ja jos työnantaja maksaa liittymämaksut, on tilaaja on pääsääntöisesti työnantajayritys. Tässä tapauksessa tilaaja ei ole luonnollinen henkilö.
  • Useat yritykset tai yhteisöt toimivat itse teleyrityksenä. Esimerkiksi suomalaiset yliopistot ja useat yritykset tarjoavat itse sähköpostiliittymän opiskelijoilleen tai työntekijöilleen. Palveluja ei osteta miltään kolmannelta taholta. Silloin voitaisiin väittää, että koska yliopisto tai työnantaja on itse teleyritys, ovat sen opiskelijat ja työntekijät tilaajia.

Aina ei siis ole lainkaan selvää, missä tapauksessa työsähköpostiosoitteen tilaaja on luonnollinen henkilö ja missä tapauksessa ei.

Mainoksen sisältö ei vaikuta siihen, onko tilaaja luonnollinen henkilö. Tilaajalla on aina oikeus kieltää sähköpostiosoitteisiinsa lähetetty markkinointimateriaali. Jos tilaaja on esimerkiksi yritys, kuten voi olla laita esimerkiksi yrityksen henkilökunnalleen kustantamien osoitteiden tapauksessa, on yrityksellä oikeus 21.2 § perusteella oikeus kieltää henkilökuntansa sähköpostiosoitteisiin lähetetty myös kuluttajille suunnattu suoramarkkinointi. Toisaalta 21.1 § kieltää kaikki ilman lupaa lähetetyt sähköpostimainokset, jos sähköpostiosoitteen tilaaja on luonnollinen henkilö. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sähköpostiosoitteen tilaaja on luonnollinen henkilö (kuten on aina esimerkiksi IKI-osoitteiden tapauksessa), ei osoitteisiin saa lähettää yrityksillekään tarkoitettuja mainoksia.

21 a § mukaan ilman tilaajan antamaa lupaa lähetetty sähköpostiviesti voitava heti sitä vastaanotettaessa selvästi ja yksiselitteisesti tunnistaa markkinoinniksi. Käytännössä 21 a § koskee vain yrityksille ja yhteisöille kohdistuvaa markkinointia, koska luonnollisille henkilöille ei saa lähettää mainossähköpostia ilman vastaanottajan lupaa.

Säännös koskee vain suoramarkkinointia, ei esimerkiksi yksittäisten yksityishenkilöiden välistä hyödykkeiden tarjoamista myytäväksi. Säännös ei myöskään aseta velvotteita internet-palveluntarjoajille, vaan suoramarkkinoinnin harjoittajille.

Tilaajan kielto-oikeuden ja tilaajan ennakkosuostumuksen noudattamista valvoo tietosuojavaltuutettu. Muilta osin valvovana viranomaisena toimii Telehallintokeskus (23 §).

Sähköpostiosoitteiden käyttöä kannattaa suunnitella jo niitä kerättäessä, tätä edellyttää myös henkilötietolaki (käyttötarkoitussidonnaisuus). Toisin sanoen, lupa mainosten lähettämiseen kannattaa pyytää jo henkilötietojen keräämisen yhteydessä.

Katso myös vastausta kysymykseen "Mitä postituslistalta vaaditaan? (Eli miten lähetän bulkkisähköpostia laillisesti)" ryhmän sfnet.viestinta.roskapostit VUKKissa.

Suoramarkkinointiliiton tulkinta

Suomen suoramarkkinointiliitto on tehnyt uuden säännöstön sähköpostitse tapahtuvasta suoramarkkinoinnista. Ohjeisto vaikuttaa huolestuttavalta. Lisätietoja:

Lähetin asiasta tietosuojavaltuutetulle ja suoramarkkinointiliitolle selvityspyynnön (selvityspyyntö PDF-muodossa). Lähetin Visa Kopun kanssa asiasta 23.10.2000 selvityspyynnön kuluttaja-asiamiehelle.

Suoramarkkinointiliitto on sittemmin julkistanut ohjeiston.

Kuluttajansuojalaki

Jos kyseessä on elinkeinonharjoittajan lähettämä kuluttajille suunnattu mainos, niin siihen pätevät kuluttajansuojalain (38/1978) säädökset. Kuluttajavirasto ja kuluttaja-asiamies julkaisevat ohjeita ja tarjoavat neuvontapalvelveluja. Pohjoismaiden kuluttaja-asiamiehet ovat esimerkiksi antaneet kannanoton sähköisestä kaupasta (sama englanniksi), jossa sanotaan yksiselitteisesti:

Elinkeinonharjoittaja saa lähettää markkinointiaineistoa sähköpostilla tai vastaavalla vain, jos kuluttaja on antanut siihen luvan. Markkinointiaineisto kuluttajille pitää selvästi merkitä sellaiseksi. Tämän pitää vähintäänkin ilmetä otsikosta. Elinkeinonharjoittaja ei saa kehottaa kuluttajia lähettämään markkinointimateriaaliaan muille kuluttajille. Yksityisten henkilöiden väliseen tietojenvaihtoon tarkoitettuihin järjestelmiin (esimerkiksi uutisryhmät ja listapalvelut), elinkeinonharjoittaja ei saa lähettää markkinointiaineistoa. Paitsi, jos olosuhteista selkeästi ilmenee, että järjestelmää saa käyttää kaupallisen aineiston lähettämiseen.

Suostumuspyyntö markkinointiaineiston lähettämiseen sähköpostitse on muotoiltava niin, että kuluttaja tietää minkälaista ja kuinka laajaa markkinointiaineistoa hän voi odottaa saavansa.

Elinkeinonharjoittajan on kehitettävä järjestelmänsä sellaiseksi, että kuluttaja voi vaivattomasti kieltäytyä markkinointiaineiston vastaanottamisesta.

Markkinatuomioistuin on käsitellyt SMS-spämmäystä kuluttaja-asiamiehen aloitteesta ( tiivistelmä tuomioistuimen päätöksestä); ehkä kuluttaja-asiamies voisi tulevaisuudessa ottaa ajettavakseen myös sähköposti- tai nyyssispämmijutun.

Kuluttajansuoja Euroopan unionin alueella toimii pääsääntöisesti kuten kotimaassa. Markkinoinnissa sovelletaan pääsääntönä vastaanottajamaan lakia ja tarvittaessa lähettäjän kotimaan tiukempia rajoituksia.

Henkilötietolaki

Sähköpostispämmin lähettämiseen tarvitaan lista sähköpostiosoitteista, joka muodostaa henkilörekisterin. Henkilörekisterien käyttö on varsin tiukasti säänneltyä (henkilötietolaki 523/1999): rekisterinpitäjällä pitää olla muunmuassa rekisteriseloste ja itseään koskevat tiedot pitää voida tarkastaa tai poistattaa rekisteristä maksutta. Rekisterinpitäjän on yleissääntöisesti ilmoitettava henkilötietojen automaattisesta käsittelystä tietosuojavaltuutetulle lähettämällä tälle rekisteriseloste (henkilötietolaki 36 §) vähintään 30 päivää ennen rekisterin perustamista (henkilötietolaki 37 §). Henkilötietolain rikkomisesta voi saada jopa vuoden vankeutta (RL 38:9).

Henkilötietolain 7 § (käyttötarkoitussidonnaisuus) edellyttää, että henkilötietojen käyttötarkoitus määritellään etukäteen. Toisin sanoen, jos tietoja ei alunpitäen ole kerätty suoramarkkinointitarkoituksiin, ei niitä saa käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin.

Tietosuojavaltuutettu neuvoo henkilötietolakiin liittyvissä asioissa. Tietosuojavaltuutetun tehtäviin kuuluu myös henkilörekisterien käytön valvonta.

Henkilötietolaki on sovellus tietosuojadirektiivistä (95/46/EY). Tietosuojaviranomaiset toimivat yhteistyössä muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaisten kanssa ja antavat tarvittaessa virka-apua (henkilötietolaki 38 § ja tietosuojadirektiivi artikla 28).

Lisätietoja: henkilötietolaki, mitä spämmerin on otettava huomioon henkilörekisteriasioissa EU:ssa?

Tietoliikenteen häirintä

Joissain tapauksissa, esimerkiksi jos spämmäys johtaa sähköpostijärjestelmän ylikuormittumiseen tai uutispalvelimien täyttymiseen tai kyseessä ovat häiriöviestit, kyseeseen voi tulla myös tietoliikenteen häirintä (RL 38:5). Tietoliikenteen häirinnästä maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta.

Luvaton käyttö

Sähköpostilaatikko ja verkkoyhteydet ovat vastaanottajan ja vastaanottajan Internet-palveluntarjoajan yksityistä omaisuutta. Sähköpostijärjestelmä on tarkoitettu yleensä henkilökohtaiseen viestintään. Se ei ole "julkinen ilmoitustaulu", johon jokainen voi vapaasti käydä niittaamassa ilmoituksiaan.

Spämmeriä voisi syyttää sähköpostijärjestelmän (joko vastaanottajan järjestelmän tai spämmerin käyttämän releen) luvattomasta käytöstä (RL 28:7):

7 § Luvaton käyttö

Joka luvattomasti käyttää toisen irtainta omaisuutta tai kiinteää konetta tai laitetta, on tuomittava luvattomasta käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Suomen lainsäädännön soveltaminen kansainvälisesti

Rikoslain ensimmäisessä luvussa säädetään Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta. Suomessa tehtyyn rikokseen sovelletaan Suomen lakia (RL 1:1). Rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni. Jos rikos jäi yritykseksi, rikos katsotaan tehdyksi sielläkin, missä rikoksen täyttyessä sen tunnusmerkistön mukainen seuraus joko todennäköisesti tai tekijän käsityksen mukaan olisi ilmennyt (RL 1:10). Suomen lakia sovelletaan Suomessa pysyvästi asuvien henkilöiden tekemiin rikoksiin (RL 1:6). Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, joka on kohdistunut Suomen kansalaiseen tai suomalaiseen oikeushenkilöön, sovelletaan Suomen lakia, jos siitä voi seurata yli kuusi kuukautta vankeutta (RL 1:5). Yli kuusi kuukautta vankeutta voi seurata muun muassa alla mainituista henkilörekisteririkoksesta, tietoliikenteen häirinnästä ja luvattomasta käytöstä.

Suomeen kohdistuvassa suoramarkkinoinnissa on pääsääntöisesti noudatettava suomalaista kuluttajansuojalainsäädäntöä. Näin tilanne on ainakin Pohjoismaissa ja luultavasti myös Euroopan unionissa. (Tässä kyseeseen tulevat Suomen ja muiden maiden allekirjoittaman kansainväliset sopimukset, eikä tilanne välttämättä ole oikeudellisesti yksinkertainen ja selkeä.)

Vaikka käytännössä kansainvälinen oikeusprosessi voikin olla monessa tapauksessa niin hankala, että siihen ei kannata ryhtyä, tai jopa mahdoton, on Suomen lainsäädännön soveltamisala silti varsin laaja.

Lisätietoja: Luku "Nyysit ja laki" Jukka Korpelan Nyyssioppaasta

Euroopan unionin lainsäädäntö

Euroopan unionin lainsäädäntöprosessi tuottaa direktiivejä (suosituksia), joiden sisällön jäsenmaiden on liitettävä lainsäädäntöönsä määräajan kuluessa.

Spämmäykseen liittyvät ainakin seuraavat direktiivit:

Etäsopimusdirektiivi

Spämmäystä koskee direktiivi 97/7/EY etäsopimuksista. Spämmäykseen liittyvät artiklat 10 ja 14:

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

- -

4) `etäviestintävälineellä` välinettä, jota voidaan käyttää elinkeinoharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen tekemiseen ilman, että nämä kaksi osapuolta ovat samaan aikaan paikalla; tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista viestintävälineistä on viitteellinen luettelo liitteessä I,

- -

10 artikla

Tiettyjen etäviestintävälineiden käyttöä koskevat rajoitukset

  1. Elinkeinoharjoittaja ei saa käyttää seuraavia välineitä ilman kuluttajan ennakolta antamaa suostumusta:
    • ilman ihmisapua toimiva automaattinen kutsujärjestelmä (kutsuautomaatti),
    • faksi (telekopio).
  2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja etäviestintävälineitä, jos niissä on mahdollisuus yksilölliseen yhteydenpitoon, saa käyttää vain, jos kuluttaja ei ole niitä kieltänyt.

14 artikla

Vähimmäislauseke

Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa tämän direktiivin kattamista kysymyksistä perustamissopimuksen kanssa yhteensopivia tehokkaampia säännöksiä varmistaakseen kuluttajansuojan korkeamman tason. Näillä säännöksillä jäsenvaltio voi yleisen edun vuoksi kieltää alueellaan tiettyjen tavaroiden tai palvelujen, etenkin lääkkeiden, tarjoamisen etäsopimuksin hankittavaksi ottaen huomioon perustamissopimuksen määräykset.

LIITE I

2 artiklan kohdassa 4 tarkoitetut viestintävälineet

  • painotuote, jossa ei ole osoitetta
  • - -
  • sähköposti
  • - -

Direktiivi koskee sähköpostimainoksia, mutta ilmeisesti ei nyyssejä (vaikka avaramielisellä tulkinnalla nyyssit voisi rinnasta "painotuotteeseen, jossa ei ole osoitetta"). 10 artikla sallii sähköpostimainonnan, jos vastaanottaja ei ole sitä erikseen kieltänyt ("opt-out"). 14 artiklan mukaan jäsenmaat voivat soveltaa tiukempaa lainsäädäntöä.

Etäsopimusdirektiivi koskee vain sellaisia mainoksia, jotka liittyvät jotenkin ostotapahtumaketjuun. Direktiivi ei siis koske yleisluontoista mainosta (kuten "Juo Choke-Colaa!"). Direktiivi astuu voimaan vasta, jos mainoksessa esimerkiksi viitataan myyntipisteeseen webbiosoitteella tai puhelinnumerolla.

Euroopan unionissa sijaitsevan mainossähköpostin lähettäjän on ilmeisesti kunnioitettava vastaanottajamaan lainsäädäntöä. Suomen lainsäädännön mukaan yksityishenkilölle ei saa lähettää mainossähköpostia, ellei hän ole sitä etukäteen sallinut. Siksi Euroopan unionin jäsenmaista ei saa lähettää Suomeen mainossähköpostia ilman vastaanottajan etukäteistä suostumusta. [Luultavasti. Luettuani direktiivejä ja perusteluja tarkemmin läpi ei tilanne vaikuttanutkaan enää selvältä, sen sijaan viitattiin muun muassa oikeudelliseen epävarmuuteen... Tämä tullee selkeytymään viimeistään uuden direktiivin myötä: siinä sanotaan selkeästi, että roskapostin osalta sovelletaan vastaanottajamaan säännöksiä.]

Direktiivi 2000/31/EY

Direktiivi sähköisestä kaupasta (2000/31/EY) vaatii sähköpostimainosten lähettäjiä kunnioittamaan opt-out-listoja ja merkitsemään spämmit selvästi:

7 artikla: Ei-toivottu kaupallinen viestintä

1. Yhteisön oikeudessa asetettujen muiden vaatimusten lisäksi on jäsenvaltioiden, jotka sallivat ei-toivotun kaupallisen viestinnän sähköpostitse, huolehdittava siitä, että tällainen niiden alueelle sijouttautuneen palvelujen tarjoajan harjoittama kaupallinen viestintä voidaan selvästi ja yksiselitteisesti tunnistaa sellaiseksi heti sitä vastaanotettaessa.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ei-toivottua kaupallista viestintää sähköpostitse harjoittavat palvelun tarjoajat käyttävät säännöllisesti ja myös noudattavat rekisteriä, joihin luonnolliset henkilöt, jotka eivät halua tällaista kaupallista viestintää, voivat kirjoittautua, tämän kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 97/7/EY ja direktiivin 97/66/EY soveltamista.

Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 17.1.2002. Tämä direktiivi ei ole yhtä ankara kuin esimerkiksi Suomen lainsäädäntö, joka kieltää luonnollisille henkilöille lähetetyt ei-toivotut sähköpostimainokset. Sen sijaan uusi direktiiviehdotus tekisi EU:n lainsäädännöstä näiltä osin yhteneväisen Suomen lainsäädännön kanssa:

Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi

Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi (2002/58/EY) kieltää mm. sähköpostin käytön suoramarkkinointitarkoituksissa ilman tilaajan lupaa (artikla 13). Jäsenmaiden on saatettava direktiivi voimaan 31.10.2003 mennessä. (Direktiivin valmisteluprosessista)

Muita säännöksiä

Euroopan unionista pyritään tekemään yhtenäinen markkina-alue, jonka sisällä ainakin kauppaan ja muuhun kanssakäymiseen liittyvä lainsäädäntö olisi yhdenmukaista. Suomalaista kuluttajansuojalakia (Euroopan komission kuluttajasivut), henkilötietolakia (tietosuojadirektiivi 95/46/EY) ja tietoliikenteen häirintäpykälää vastaavat lait ovat pääsääntöisesti voimassa myös muissa Unionin jäsenmaissa.

Kansainvälinen lainsäädäntö

Suuri osa roskapostista tulee Yhdysvalloista. Spämmäys on kielletty joissakin osavaltioissa, kuten Kaliforniassa. Lisäksi jotkut internet-operaattorit ovat menestyksekkäästi laskuttaneet spämmääjiä palveluntarjoajille roskapostista aiheutuneista kuluista. Mitään selkeää koko liittovaltiota kattavaa lainsäädäntöä ei roskapostista kuitenkaan ole. Spämmäykseen liittyvien lakiehdotuksien etenemistä voi seurata CAUCEn sivuilta.

Palveluntarjoajat suhtautuvat spämmiin yleisesti ottaen varsin vakavasti, joten valitus palveluntarjoajalle, tai jos se ei auta, palveluntarjoajan palveluntarjoajalle, voi auttaa. Jos epäilee roskapostiviestin rikkovan Yhdysvaltain lakeja (kiertokirjeet ja pyramidiskeemat, arvopaperirikokset, piratismi, puhelinkorttihuijaukset, muut huijaukset, ...), voi lisäksi ilmoittaa asiaankuuluvalle viranomaiselle tai järjestölle.

Palveluntarjoajille valittaminen ja erilaisten spämmisuodattimien käyttö on ainoa realistinen keino Euroopan unionin ulkopuolelta tulevan spämmin suhteen.

Netiketti

Internet on monessa mielessä anarkia. Internetissä on kuitenkin omat käyttäytymissääntönsä, joita sanotaan netiketiksi. Osa netiketin ohjeista on perusteltavissa laeilla, osa ohjeista on taas verrattavissa hyviin käytöstapoihin, joita kaikkia ei ole erikseen kirjattu lakeihin tai sopimuksiin.

Netiketin rikkomisesta ei joudu oikeudelliseen vastuuseen, jos ei samalla riko lakia tai allekirjoitettua sopimusta. Internetin toiminta perustuu kuitenkin yhteistyöhön. Jos joku viestinnän osapuolista käyttäytyy epäkohteliaasti, ei muilla viestinnän osapuolilla ole mitään velvollisuuttaa kuunnella häntä tai välittää hänen viestejään. Analogisesti, jos joku ei pyyhi kenkiään tullessaan kylään, ei hän välttämättä riko mitään lakia. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko päästää tällaista henkilöä kotiinsa.

Siksi vaikka esimerkiksi yritysten spämmäys voi olla Suomessa tietyissä tapauksissa laillista, on se kuitenkin spämmäystä netiketin mielessä.

Jotkut spämmäyksen muodot voivat olla sinänsä laillisia monessa valtiossa. Spämmäys on kuitenkin huonoa käytöstä, eikä kenelläkään ole velvollisuutta vastaanottaa spämmiviestejä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus käyttää blokkilistoja, jotka voivat sisältää esimerkiksi spämmerien käyttämiä IP-osoitteita. Esimerkiksi noin 40 % maailman kaikista sähköpostivalvelimista ei suostu vastaanottamaan mitään sähköpostia sellaisilta postipalvelimilta, jotka on listattu MAPS RBL -listassa. RBL-lista sisältää tunnettuja spämmereitä ja spämmimyönteisiä Internet-palveluntarjoajia. (Ks. kohtaa "Miten voin suodattaa spämmit pois automaattisesti?" ryhmän sfnet.viestinta.roskapostit VUKK:sta)

Internet on maailmanlaajuinen verkko, jossa kansallisten lakien soveltaminen voi olla vaikeaa. Siksi tällainen yhteisöllinen valvonta onkin monessa tapauksessa tehokkaampaa kuin lakeihin ja viranomaisten toimenpiteisiin perustuvat toimet. Erilaisille blokkilistoille joutumisesta aiheutuvan suoranaisen haitan lisäksi spämmäys aiheuttaa suunnattomat määrät negatiivista julkisuutta. Spämmäys on yksi tehokkaimpia keinoja menettää maineensa verkkoyhteisön silmissä.

Markkinointia suunnitellessa on siis ensiarvoisen tärkeää ottaa huomioon kunkin maan lakien ja säännösten lisäksi myös maailmanlaajuisen tietoverkon hyvät käytöstavat.

Ks. myös: "Emme riko mitään lakia"

Miten spämmin kanssa tulee menetellä

Boikotoi spämmääjiä

Älä osta spämmissä mainostettua tuotetta tai palvelua. Boikotoi spämmääjiä.

Kerro spämmissä mainostetuille yrityksille mielipiteesi asiasta. Usein yritykset eivät tiedä, millaisesta mainoskamppanjasta ovat spämmerille maksaneet. Tai sitten yritykset eivät muuten tiedä, että spämmäys on huono ajatus. Tällaisissa tilanteissa yritykset ovat kiitollisia, jos heitä informoidaan asiasta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Julkaise ainakin kotimainen spämmi täydellisine otsikkotietoineen joko ryhmässä news.admin.net-abuse.sightings, sfnet.tietoliikenne.viestinviejat tai muun artikkelin yhteydessä ryhmässä sfnet.viestinta.roskapostit. Julkaistuista spämmeistä on hyötyä spämmikampanjan laajuuden tai pitkäkestoisuuden osoittamisessa.

Valita spämmääjän palveluntarjoajalle

Roskapostista kannattaa aina valittaa spämmääjän internet-palveluntarjoajalle. Valitus johtaa usein spämmäyksessä käytetyn käyttäjätunnuksen poistamiseen. Spämmäjälle itselleen ei kannata vastata (paitsi mahdollisesti henkilötietolain mukaisella selvityspyynnöllä, katso alla). Valittaminen spämmerille tai postituslistalta poistopyyntö johtaa usein vain lisääntyneeseen roskasähköpostin määrään. Valitukseen kannattaa liittää koko roskapostiviesti täydellisine headereineen: näin palveluntarjoaja voi muun muassa varmistua, että viesti on lähetetty heidän palvelimeltaan. Lisätietoja valituksen tekemisestä:

Joskus voi olla aiheellista valittaa myös esimerkiksi spämmissä mainostettujen webbisivujen palveluntarjoajalle.

Palveluntarjoajalle lähetettyyn valitukseen voi lisätä esimerkiksi seuraavan tekstin:

Please note that sending unsolicited commercial email to private addresses located in Finland is illegal (Finnish law 565/1999, article 21).

Huomaa, että spämmäykseen liittyvä lainsäädäntö ei pääsääntöisesti aseta oikeudellisia velvotteita internet-palveluntarjoajille. Oikeudellinen vastuu kuuluu spämmerille.

Spämmimyönteinen tai -neutraali Internet-palveluntarjoaja voi sen sijaan joutua yhteisölliseen vastuuseen, koska spämmerien tukeminen katsotaan huonoksi käytökseksi. Spämmimyönteinen palveluntarjoaja voi esimerkiksi joutua MAPS RBL -listalle, jota noin 40 % maailman sähköpostipalvelimista käyttää postin suodattamiseen. (Ks. Miten päästä MAPS RBL -listalle, LINX:n ohje Internet-palveluntarjoajille.)

Pyydä selvitys käytetystä henkilörekisteristä ja anna asia viranomaisten tutkittavaksi

Mainossähköpostista tai -tekstiviestistä pitää ilmetä käytetyn henkilörekisterin nimi ja rekisterinpitäjän nimi ja osoite. Jos näitä tietoja ei ilmene, on henkilörekisterin pitäjä ehkä rikkonut henkilötietolakia (25 § informointi tietojen käsittelystä tietyissä tapauksissa); ja asiasta voi valittaa tietosuojavaltuutetulle (valmis lomake, katso alla). Mahdollinen selvityspyyntö spämmerille on lähetettävä kirjallisena ja allekirjoituksella varustettuna (henkilötietolaki 26 § ja 28 §). Olen tehnyt valmiin kirjepohjan tarkastuspyyntöä varten.

Jos kyseessä on suomalainen spämmeri, voi hänelle soittaa. Puhelimessa voi sitten asiallisesti selvittää tarkemmin mistä on kysymys: mistä he ovat saaneet sähköpostiosoitteesi tai puhelinnumerosi, mitä henkilörekisteriä he ovat käyttäneet ja tietävätkö he edellä mainitusta suomalaisesta lainsäädännöstä.

Sähköposti- tai tekstiviestimainoksesta voi ilmoittaa tietosuojavaltuutetulle, jonka tehtäviin kuuluu uuden spämmilain valvonta mainossähköpostin vastaanottajan ennakkosuostumuksen noudattamisen osalta. Tietosuojavaltuutetun vastuualueeseen kuuluu myös tietosuojadirektiiviin liittyvät asiat koko Euroopan unionin alueella (mitä spämmerin on otettava huomioon henkilörekisteriasioissa EU:ssa?). Toimenpidepyynnöt tietosuojavaltuutetulle pitää lähettää kirjallisina ja omakätisesti allekirjoitettuina tietosuojavaltuutetun toimistoon. Olen tehnyt valmiin lomakkeen toimenpidepyyntöä varten.

Roskapostista voi myös tehdä poliisille rikosilmoituksen tai jättää tutkintapyynnön (mallirikosilmoitus, esimerkki rikosilmoituksesta liittyen Exactiksen ja Financial Timesin tapaukseen). Rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön voi lähettää kirjeenä (yhteystiedot).

Kuluttaja-asiamies on kannanotossaan kieltänyt elinkeinonharjoittajia mainostamasta sähköpostitse, postituslistoilla ja nyysseissä, ellei olosuhteista selvästi ilmene, että mainostaminen ole sallittua (katso esimerkiksi Jukka Korpelan Nyyssioppaan kirjoitusta nyyssien kaupallisesta käytöstä). Tällaisista mainoksista voi ilmoittaa kuluttaja-asiamiehelle. Ilmoituksen kuluttaja-asiamiehelle voi tehdä sähköpostilla osoiteeseen <posti@kuluttajavirasto.fi>, webbilomakkeella tai postitse (kuluttajaviraston ohjeet ilmoituksen tekemisestä). Liitä viestiin nimesi, yhteystietosi, lista uutisryhmistä, joissa mainos esiintyi ja spämmi headereineen, esimerkiksi:

Yritys [yrityksen nimi] lähetti mainoksen seuraaviin keskusteluryhmiin: [...] Mitään näistä keskusteluryhmistä ei ole tarkoitettu yritysten markkinointikanavaksi (sfnet-ryhmien kuvaukset löytyvät osoitteesta <http://www.cs.tut.fi/sfnet/>). Pohjoismaiden kuluttaja-asiamiehet ovat kannanotossaan kieltäneet mainosten lähettämisen keskusteluryhmiin, paitsi jos olosuhteista ilmenee selvästi, että mainosten lähettäminen on sallittua. Alla on kopio mainoksesta täydellisine otsikkotietoineen. Pyydän kuluttaja-asiamiestä ryhtymään asiassa toimenpiteisiin. [oma nimi, osoite ja puhelinnumero]

Jos spämmi on tullut Yhdysvalloista, voi siitä ilmoittaa asiaankuuluville viranomaisille.

Roskapostin vastaanottamisesta ja asian selvittämisestä aiheutuvista kuluista ja vaivasta voi myös vaatia korvausta ja tarvittaessa viedä asian oikeuteen vahingonkorvauskanteena.

Miten mainostaa Internetissä

Internetissä voi mainostaa, mutta ei miten tahansa:

Aiheesta muualta

Webistä löytyy valtavasti materialia spämmistä.

EuroCAUCE on Euroopan unionissa toimiva kansalaisjärjestö.

Abuse.netistä löytyy apuohjelmia spämmivalitusten tekemisiin. Siellä ylläpidetään helppokäyttöistä tietokantaa eri palveluntarjoajien valitusosoitteista.

Spam.Abuse.net

Jukka Korpelan Nyyssioppaan liitteessä käsitellään nyyssi- ja meilispämmiä. Liitteessä annetaan muun muassa neuvoja siitä, miten spämmiin kannattaa suhtautua.

Lars Wirzeniuksen kirjoitus "tehokas tiedottaminen Internetissä" kertoo miten mainostaa internetissä.

Yhteenveto henkilötietolaista

Uutisryhmässä sfnet.viestinta.roskapostit (paikallinen uutispalvelin, Deja.com) keskustellaan roskapostista.

Spam Laws Hyvä linkkikokoelma eri maiden spämmilaista.

Euroopan unionin voimassa oleva lainsäädäntö on saatavana EUR-Lexin kautta. Suomen lainsäädäntöä voi etsiä sähköisessä muodossa Jukka Korpelan sivun avulla.